Olkiluoto 3:n kunnossapitopäällikkö arvostaa työtä, jossa oppii koko ajan uutta

Ossi Heikkinen sanoo, että päätyminen uudelleen Olkiluotoon vuonna 2007 oli lopulta sattumien summa. Hän oli valmistunut Satakunnan ammattikorkeakoulusta muutama vuosi aikaisemmin logistiikkainsinööriksi ja työskennellyt sen jälkeen metsä- ja paperiteollisuudessa tuotanto- ja kunnossapitotehtävissä.

- Yhtenä aamuna yövuoron jälkeen puhelin soi. TVO:lle alihankintaa tekevä yritys tiedusteli kiinnostustani lähteä OL3-projektiin, Heikkinen muistelee.

Heikkinen oli aikaisemmin jättänyt ansioluettelonsa yritykseen. Asia oli jo unohtunut, mutta tiedustelu vaikutti kiinnostavalta. Työhaastattelu meni hyvin, ja hän aloitti projekti-insinöörinä alihankkijan palkkalistoilla.

- Vuosien varrella vastuu kasvoi ja opin koko ajan lisää ydinvoimalaitosten teknologiasta. TVO:n palkkalistoilla aloitin alkuvuodesta 2012. Parin vuoden kuluttua siirryin projektipäälliköksi hankkeeseen, jossa uusittiin OL1- ja OL2-laitosyksiköiden varavoimana toimivia dieselgeneraattoreita, Heikkinen muistelee.

OL3:n tehtäviin Heikkinen palasi tämän vuosikymmenen alussa ja eteni pian kunnossapitopäälliköksi. Vastuualueena on OL3:n kunnossapitotoiminnon johtaminen ja kehittäminen.

Vuosihuolto muuttaa arjen

Heikkisen mukaan TVO:n kaltaisen suuren työnantajan etu on se, että omaa urapolkua voi rakentaa ”samassa talossa” uusien tehtävien myötä. Hän arvostaa myös Olkiluodon hyvää työilmapiiriä.

- Olkiluodon vuosina olen päässyt näkemään ydinvoima-alan teknologiaa ja toimintaa monista eri näkökulmista, mikä on ollut rikkaus omaa ammatillista kehittymistä ajatellen. Olen kokenut uuden oppimisen ja uudet tehtävät aina myönteisinä eteenpäin vievinä muutoksina.

- Mielestäni me-henki on vain parantunut sen jälkeen, kun OL3 siirtyi projektivaiheesta tuotantoon.

Kunnossapitopäällikölle vuosihuollot merkitsevät muutosta normaaliin arkirytmiin. Niiden aikana töiden luonne muuttuu OL3:lla jo senkin vuoksi, että vuosihuollossa työskentelee TVO:n oman väen lisäksi noin tuhat ulkopuolista henkilöä.

- Toisen vuosihuollon yhteydessä toteutimme ensimmäistä kertaa laitoksen käyttöönoton jälkeen suojarakennuksen tiiveyskokeen.

OL3:n vuosihuollot ovat erilaisen laitostyypin ja laitoksen massiivisuuden vuoksi pidempiä kuin OL1- ja OL2-laitosyksiköissä.

- OL3:n ensimmäinen vuosihuolto kesti 74 vuorokautta. Täytyy muistaa, että kyseessä oli laitostyypin ensimmäinen vuosihuolto Euroopassa. Huoltojen läpimenoaika nopeutuu, kun rutiinit kehittyvät. Toisaalta OL3:n käyttöjaksot voivat olla pidempiä kuin kahdessa pienemmässä laitoksessa. Toisen vuosihuollon jälkeen suunnitelmissa on puolentoista vuoden käyttöjakso ennen seuraavaa huoltoa.

Metsästystä ja maaseudun meininkiä

Raumalaislähtöinen Heikkinen asuu omakotitalossa Rauman maaseudulla Kollassa. Keskustaan on matkaa kymmenkunta kilometriä.

- Puolisoni lisäksi perheeseen kuuluvat 6- ja 9-vuotiaat tyttäret. Maalla asuminen on oikeastaan välttämätöntä, sillä meillä on kaksi suomenhevosta. Puolisoni on harrastanut hevosia pienestä pitäen, ja myös lapset ovat innostuneet niistä. Hyviä ratsastusmaastoja löytyy läheltä.

- Olen itsekin kokeillut ratsastusta, mutta siihen en hurahtanut. Mieluummin käyn ajamassa hevosta ravikärryillä maastossa.

Hevosten lisäksi talouteen kuuluu – maalla kun ollaan – myös muita eläimiä: 4-vuotias belgianpaimenkoira ja 12-vuotias maatiaiskissa.

Lapsiperheen arkea rytmittävät pitkälti lasten harrastukset. Vanhempi tytär harrastaa kilpa-aerobicia, nuorempi tanssia. Aikaa jää toki myös omille harrastuksille. Heikkinen aloitti jokin aika sitten metsästyksen, jota hän oli pitkään suunnitellut. Olkiluodon metsästysseurassa kiikarissa ovat erityisesti saaren metsäkauriit, valkohäntäpeurat ja hirvet.

- Ensimmäisen peuran onnistuin kaatamaan viime syksynä. Harrastus tuo kotipakastimeen aitoa lähiruokaa, mutta se ei ole pääasia. Erityisesti saan mielihyvää luonnossa liikkumisesta ja hyvähenkisestä metsästysporukasta, joka koostuu TVO-konsernin henkilöstöstä.

Heikkisen mukaan metsästäjillä on tärkeä tehtävä kokonaisvaltaisen riistanhoidon toteuttamisessa. Syrjäisemmillä seuduilla ylläpidettävät riistaruokinnat vähentävät sorkkaeläinten liikkumista valtaväylillä, mikä vähentää vaaratilanteita liikenteessä.

Teksti: Timo Sillanpää
Kuvat: Tapani Karjanlahti