Säteilylajit

Alfahiukkanen muodostuu kahdesta protonista ja kahdesta neutronista. Alfahajoaminen on yleistä raskailla nuklideilla, kuten luonnossa esiintyvillä uraanilla ja toriumilla. Ydinreaktorin käytettyyn polttoaineeseen muodostuu uraania raskaampia alkuaineita, transuraaneja, jotka ovat alfasäteilijöitä. Beetahiukkaset voivat olla elektroneja tai positroneja. Elektronit ovat negatiivisesti varautuneita ja positronit positiivisesti varautuneita. Esimerkkejä beetasäteilijöistä ovat cesium-137 ja strontium-90, joita muodostuu uraanin fissiossa.

Alfahiukkaset ovat raskaampia kuin beetahiukkaset. Alfahiukkanen ei pysty läpäisemään ihmisen ihoa tai paperiarkkia. Alfasäteily voi olla vaarallista vain, jos alfasäteilyä lähettäviä radioaktiivisia aineita joutuu elimistöön esimerkiksi hengitysilman tai elintarvikkeiden mukana.

Beetahiukkaset ovat läpäisykykyisempiä ja pystyvät tunkeutumaan esimerkiksi ihoon. Beetasäteilyltä suojaudutaan esimerkiksi muovilla, ja myös vaatteet voivat riittää pysäyttämään beetasäteilyn. Beetasäteilyä lähettävät aineet ovat vaarallisia iholla tai päästessään elimistöön. Alfa- tai beetahajoamisessa syntyvä tytärnuklidi on usein virittynyt, ja viritystilat purkautuvat gammasäteilynä.

Gammasäteily ei ole hiukkassäteilyä vaan sähkömagneettista aaltoliikettä. Gammasäteily on yleensä hyvin läpitunkevaa, ja siksi säteilyltä suojautumiseen tarvitaan paksu kerros joko betonia, terästä tai lyijyä säteilyn energiasta riippuen. Jos gammasäteilyn energia on pieni, sen vaimentamiseen riittää noin millimetrin paksuinen lyijykerros.