Usein kysytyt kysymykset

Ra­dio­ak­tii­vis­ten ai­nei­den eris­tä­mi­nen ym­pä­ris­tös­tä. 2. Reak­to­rin hal­lin­ta ja ydin­reak­tion hal­lit­tu py­säyt­tä­mi­nen kai­kis­sa olo­suh­teis­sa. 3. Jäl­ki­läm­mön pois­to sitä vaa­ti­vis­sa ti­lan­teis­sa.

Olkiluodossa vesijäähdytystä käytetään reaktorista poistetun polttoaineen jäähdytykseen polttoaineen loppusijoittamiseen saakka. Jälkilämmön tuoton vuoksi polttoainenippua jäähdytetään vedessä vuoden verran. Radioaktiivisuuden takia niput säilytetään kuitenkin vesialtaissa myös tämän jälkeen. Vesi on radioaktiivisuuden kannalta erinomainen eriste.

Sydämen sulamiseen on varauduttu OL1 ja OL2 -laitosyksiköillä vakavien onnettomuuksien hallintajärjestelmillä. Näillä järjestelmillä varmistetaan suojarakennuksen eheys sekä minimoidaan ympäristöpäästöt. Reaktorin paine alennetaan automaattisesti reaktorin vedenpinnan laskiessa. Näin estetään reaktoripaineastian rikkoutuminen korkeassa paineessa, mikä voisi vaurioittaa suojarakennusta. Vetypalot ja -räjähdykset on estetty käyttämällä typpeä. Suojarakennuksen alatila tulvitetaan tarvittaessa lauhdutusaltaasta. Näin sydänsula saadaan jäähdytettyä, mikäli se purkautuisi suojarakennukseen reaktoripaineastian rikkoutumisen jälkeen. Vesi myös suojaa suojarakennuksen kuivatilan alaosan läpiviennit korkean lämpötilan varalta. Läpiviennit on suojattu lisäksi mekaanisin suojin. Suojarakennuksen kaasutilaa puhdistetaan suojarakennuksen vesitäytöllä, mikä sekin hidastaa suojarakennuksen paineistumista jälkitehon takia. Mikäli suojarakennuksen jäähdytystä ei onnistuttaisi palauttamaan, suojarakennuksen kuivatilan yläosan murtolevylinja aukeaa kuuden(6) barin paineessa johtaen höyryn ja kaasun suodattimen ja ilmastointipiipun kautta ulos. Näin hallitaan sekä suojarakennuksen painetta että lämpötilaa. Suodatin minimoi ympäristöpäästöt ja laitosten suodatinlinja on suunniteltu kestämään vakavien onnettomuuksien paineet ja lämpötilat.

Polttoaineallaskapasiteetti on sellainen, että mikä tahansa yksi allas voidaan aina tyhjentää ja polttoaine siirtää muihin altaisiin. Polttoainealtaissa olevan polttoaineen jäähdyttämiseen voidaan tarvittaessa käyttää palonsammutusvettä.

Myös käy­te­tyn polt­toai­neen vä­li­va­ras­ton tur­val­li­suus­jär­jes­tel­mät ovat mo­nin­ker­tai­set ja var­men­net­tu ai­van sa­moin kuin voi­ma­lai­to­syk­si­köi­den tur­val­li­suus­jär­jes­tel­mät. Va­ras­ton jääh­dy­ty­sal­taat on lou­hit­tu kal­lioon ja ne ovat maan­pin­nan ala­puo­lel­la. Välivaraston al­tais­sa on kak­sin­ker­tai­nen jääh­dy­tys­jär­jes­tel­mä (jääh­dy­tys­ket­jut), jois­ta vain toi­sen toi­min­ta riit­tää jääh­dy­tyk­seen poikkeustilanteissa. Ääritilanteissa altaiden jäähdytys voidaan varmistaa myös pumppaamalla erillisjärjestelyin merivettä.   TVO on vuo­sien var­rel­la pa­ran­ta­nut kaikkia lai­to­syk­si­köi­tään mo­nin ta­voin. Käy­te­tyn polt­toai­neen vä­li­va­ras­toa on laajennettu, ja va­ras­ton tur­val­li­suuso­mi­nai­suuk­sia on pa­ran­ne­ttu esimerkiksi va­rusta­mal­la va­ras­toal­taat be­to­ni­kan­sin ja vah­vis­ta­mal­la ul­koi­sia ra­ken­tei­ta.   Reaktorihallin altaissa olevan käytetyn polttoaineen ylikuumenemisen aiheuttama vedynkehitys ja mahdolliset vetypalot estetään varmistamalla polttoaineen jäähdytys.

Olkiluodon käyvillä laitoksilla OL1 ja OL2 vedyn muodostumista varten reaktorin suojarakennus on tehoajon aikana typpitäytteinen. Näin vähennetään tai estetään palavien kaasuseosten kerääntyminen. Suojarakennuksen tiiveyden takaavat betoniin upotettu teräslevy sekä suojarakennuksen katon muodostava teräksinen kupoli. OL3 suojarakennuksessa on kiinteät järjestelmät mahdollisessa onnettomuustilanteessa vapautuvan vedyn hallittua polttamista varten. Näin estetään palavien kaasuseosten kerääntyminen suojarakennukseen jäähdytteenmenetysonnettomuudessa. Näin voidaan estää vetypalot ja -räjähdykset reaktorirakennuksessa.

OL3:n järjestelmät täyttävät luonnollisesti kaikki olemassa olevat viranomaisvaatimukset. Tämän lisäksi siinä on monia uusia turvallisuusominaisuuksia. OL3 on alun perinkin suunniteltu sellaisiksi, että vakavassakaan reaktorionnettomuudessa ei merkittävää päästöä ympäristöön tapahtuisi. Erityistä huomiota on kiinnitetty turvallisuusjärjestelmien erotteluun ja riippumattomuuteen toisistaan. OL3 on suunniteltu kestämään maanjäristys ja vaihtosähkön ja meriveden menetykseen on varauduttu monin toisiaan tukevin tavoin. Sähkönsyöttöön on useita erilaisia varajärjestelmiä, ja reaktorin jäähdytykseen sekä jälkilämmön poistoon reaktorista ja suojarakennuksesta on useita järjestelmiä. Äärimmäiset sääilmiöt, kuten korkea tai matala lämpötila, korkealle noussut meriveden korkeus tai pitkäkestoinen lumimyrsky on nekin huomioitu jo suunnitteluvaiheessa. Lisäksi laitoksen turvallisuus on varmistettu, vaikka merivesijäähdytys olisi menetetty. OL3 on ensimmäinen laitosyksikkö Euroopassa, jossa vakavat reaktorionnettomuudet on otettu huomioon suunnittelun alusta alkaen. Vakavien onnettomuuksien hallintajärjestelmillä varmistetaan suojarakennuksen eheys ja minimoidaan ympäristöpäästöt.Onnettomuuden aikana reaktorin paine alennetaan vakavien onnettomuuksien paineenalennusjärjestelmällä. Näin estetään reaktoripaineastian rikkoutuminen korkeassa paineessa, mikä voisi vaurioittaa suojarakennusta. Suojarakennuksen alaosassa on sydänsulan jäähdytysallas. Tämä niin kutsuttu sydänsieppari varmistaa sen, että vaikka reaktorisydän sulaisi, se pystytään jäähdyttämään suojarakennuksessa ja varmistamaan suojarakennuksen eheys.OL3:n suojarakennus on ilmatäytteinen. Vakavassa onnettomuudessa vapautuvaan vetyyn on varauduttu vedynhallintajärjestelmällä, johon kuuluvilla ympäri suojarakennusta sijoitetuilla passiivisilla rekombinaattoreilla vety poltetaan hallitusti suojarakennuksessa. Suojarakennuksen painetta ja lämpötilaa hallitaan vakavia onnettomuuksia varten suunnitellulla suojarakennuksen jäähdytysjärjestelmällä. Lisäksi myös OL3:lla on suodatettu suojarakennuksen paineenalennusjärjestelmä.

Selkämeren rannalla Olkiluoto on varsin turvassa maanjäristyksiltä ja tsunameilta. Suomi on seismisesti hyvin rauhallista aluetta, eikä Itämeren syvyys edes riitä tsunamin synnyttämiseen. Tästä huolimatta laitoksen maanjäristyskestoisuutta ja turvallisuusominaisuuksia on vuosien saatossa parannettu lukuisin tavoin. Suunnittelussa, turvajärjestelmien kehittämisessä ja rakentamisessa on otettu huomioon pahimmat mahdolliset uhat, jotka Olkiluotoa voisivat kohdata. Tällaisia ovat muun muassa myrskyt, tulvat, jäätymisolot, tulipalot ja maanjäristykset. Alun perin OL1 ja OL2 -laitosyksiköitä ei ole suunniteltu maanjäristyskestoisiksi. Tehtyjen muutosten mukaan laitosyksiköt Olkiluodossa kuitenkin kestävät analyysien perusteella myös maanjäristyksen, jonka esiintymistodennäköisyys Olkiluodossa on luokkaa yksi 100 000 vuodessa. Maanjäristystodennäköisyyttä on arvioitu alueen seismisen historian, mannerlaattoihin suhteutetun sijainnin sekä geologisen tietämyksen perusteella. Laitoksen turvajärjestelmät on rakennettu siten, että vesi Olkiluodossa voi nousta nykyiseltä tasolta noin neljä metriä. Raumalla merenpinnan korkeutta on mitattu vuodesta 1933 lähtien. Tuona aikana korkein mitattu merenpinnan korkeuden nousu oli tammikuussa 2007, jolloin pinta nousi 123 senttiä.

Kaikkien rakennusten ja rakennelmien korkeus meriveden pinnasta on yli 10 metriä. Vaikka vesi Olkiluodon alueella nousisi jopa yli 10 metriä, siitä ei olisi merkittävää turvallisuusriskiä, sillä Posivan käsittelyssä on vain jäähtynyttä käytettyä polttoainetta ja sitäkin pieniä määriä ja lyhyen aikaa kerrallaan. Kun polttoaine on kuljetuskapselissa tai loppusijoituskapselissa, se on turvassa luonnonilmiöiltä.

Val­tio­neu­vos­ton ase­tus ydin­voi­ma­lai­tok­sen tur­val­li­suu­des­ta edel­lyt­tää, että voi­mayh­tiöt va­rau­tu­vat mah­dol­li­siin ym­pä­ris­tös­tä tai ih­mi­sen toi­min­nas­ta joh­tu­viin, voi­ma­lai­tok­sen toi­min­taa vaa­ran­ta­viin te­ki­jöi­hin. Myös me­rel­lä mah­dol­li­ses­ti ta­pah­tu­va öl­jy­on­net­to­muus katsotaan tällaiseksi. TVO on ar­vioi­nut öl­jy­on­net­to­muuk­sien mah­dol­li­suut­ta Ol­ki­luo­don lä­hi­me­ria­lueil­la sekä niiden vai­ku­tuk­sia lai­tos­tur­val­li­suu­del­le. Öljy­on­net­to­muu­den vai­ku­tus lai­tok­sen tur­val­li­suu­del­le on vä­häi­nen. Täs­tä huo­li­mat­ta TVO on hank­ki­nut öl­jyn­tor­jun­ta­ka­lus­toa si­joi­tet­ta­vak­si lai­to­sa­lu­een vä­lit­tö­män lä­hei­syy­den li­säk­si lä­hi­saa­riin, kos­ka kun­nal­li­sen pe­las­tus­toi­men omis­ta­ma tor­jun­ta­ka­lus­to on on­net­to­muu­den sat­tues­sa to­den­nä­köi­ses­ti muus­sa käy­tös­sä. TVO:n öl­jyn­tor­jun­ta­vä­li­neis­tön ka­lus­to­kon­tit on sijoitettu Kuusi­sen­maan ja Li­pon saa­riin. Öljyn­tor­jun­ta­ka­lus­tol­la es­te­tään tuu­len mah­dol­li­ses­ti pai­na­man öl­jyn le­viä­mi­nen Ol­ki­luo­don ete­lä­puo­li­sel­le ve­sia­lu­eel­le ja siel­tä jääh­dy­tys­ve­den mu­ka­na lai­tok­sil­le. Öljyn­tor­jun­ta­puo­mit on ve­det­ty seu­raa­vien saa­rien vä­lil­le: Kuusi­sen­maa - Lip­po - Nousiai­nen - Ko­va­kyn­si.

Kaiken toimintamme peruslähtökohtana on varautuminen erilaisiin häiriöihin sekä onnettomuuksien estäminen. Tätä varten jokainen laitosyksikkömme on varustettu moninkertaisin turvajärjestelmin, jotka ovat toisistaan riippumattomia, erotettuja ja eri tavoin toimivia. Suunnitteluperusteena on, että kaikkia turvallisuusjärjestelmiä ei menetetä samasta syystä. Seuraamme maailmalla tapahtuvia tilanteita, ja käymme läpi tarvittaessa omat turvajärjestelmämme sekä kotimaisten että kansainvälisten asiantuntijoiden ja viranomaisten kanssa.  Jos tarvetta löytyy, kehitämme laitosyksiköitämme ja toimintatapojamme entistäkin paremman turvallisuuden takaamiseksi.

Lai­tok­sem­me tur­val­li­suus­jär­jes­tel­mien säh­kön­saan­ti on var­mis­tet­tu mo­nin ta­voin si­ten, että säh­kö­jär­jes­tel­mät ovat toi­sis­taan eril­lään ja eri pai­kois­sa.Nor­maa­lis­sa käyt­tö­ti­lan­tees­sa säh­kön­syöt­tö saa­daan lai­to­syk­si­kön omal­ta pää­ge­ne­raat­to­ril­ta. Jos lai­to­syk­si­kön pää­ge­ne­raat­to­ri ei ole käy­tet­tä­vis­sä, säh­köä saa­daan joko toi­sel­ta lai­to­syk­si­köl­tä tai val­ta­kun­nan joko 400 kV tai 110 kV ver­kois­ta.OL1 ja OL2 lai­to­syk­si­köil­lä on mo­lem­mil­la käy­tös­sään nel­jä omaa die­sel­ge­ne­raat­to­ria ja OL3:lla kuusi. Die­sel­ge­ne­raat­to­rit käyn­nis­ty­vät au­to­maat­ti­ses­ti säh­kön­me­ne­tys­ti­lan­tees­sa.  Kai­kil­ta die­sel­ge­ne­raat­to­reil­ta on mah­dol­li­suus syöt­tää lai­to­syk­si­köi­den vä­li­sen yh­tey­den kaut­ta säh­köä myös mui­hin lai­to­syk­si­köi­hin.   Ol­ki­luo­dos­sa ole­val­ta va­ra­voi­ma­lai­tok­sel­ta (kaa­su­tur­bii­ni­lai­tos) voi­daan säh­köä syöt­tää lai­to­syk­si­köil­le joko maa­kaa­pe­liyh­teyk­sien tai 110 kV säh­kö­ase­man kaut­ta. Eri­tyis­jär­jes­te­lyin säh­köä on mah­dol­lis­ta saa­da myös Pa­ne­lia­kos­ken Voi­man 20 kV:n ver­kos­ta tai suo­raan Har­ja­val­lan ve­si­voi­ma­lai­tok­sel­ta.

TVO on onnistuneesti vaalinut jatkuvan parantamisen kulttuuria jo vuosikymmeniä. Niin kauan kuin tästä ei luovuta, voimme sanoa laitostemme olevan hyvässä kunnossa ja uuden veroisia. Myös jatkuva turvallisuusominaisuuksien parantaminen kuuluu TVO:n toimintakulttuuriin. Tästä esimerkkinä voimme todeta aiemmin tehdyt vakavien onnettomuuksien hallintaan tehdyt laitosparannukset sekä OL1 ja OL2 -yksiköiden käyttöikää parantaneet laitosparannukset.

OL1 ja OL2 -laitosyksiköillä on tehty analyysi koskien muun muassa tätä törmäyskestävyyttä. Näissä analyyseissä rakennukset on todettu hyvin vahvoiksi, mutta yksityiskohtaista tietoa esimerkiksi mahdollisen törmäävän esineen suuruudesta ei ole turvallisuussyistä tarkoituksenmukaista antaa.

Olkiluodossa on käytettävissä paikalle varastoitua makeaa vettä, jonka avulla laitoksia ja käytettyä polttoainetta voidaan jäähdyttää useita viikkoja. Näin ollen meriveden käyttöön ei ole lähtökohtaisesti tarvetta.

Ei ole havaittu.

TVO:lla on alkoholin ja muidenkin päihteiden suhteen nollatoleranssi. Laitosyksiköille meneville suoritetaan satunnaistarkastuksia automaattisen kulunvalvonnan yhteydessä. Myöskään vierailijat eivät saa olla laitosyksiköillä käydessään alkoholin vaikutuksen alaisina.

Vuosihuoltoja toteuttavasta henkilöstöstä enemmistö on suomalaisia. Viime vuosina suomalaisten osuus vuosihuoltojen henkilstöstä ollut lähes 80 prosenttia.

Vuosihuollon työntekijät tulevat eri alihankkijayrityksistä, ja heidän työnantajansa huolehtii heidän työllistämisestään. Moni TVO:n vuosihuoltotyöntekijöistä siirtyy Olkiluodon jälkeen muihin voimalaitoksiin tekemään niiden vuosihuoltoja.

Pääosin laitoksen käytöstä aiheutuva jäte luokitellaan matala- ja keskiaktiiviseksi. Kaikki ydinvoimalaitoksen käyttämä polttoaine luokitellaan korkea-aktiiviseksi jätteeksi.

Polttaminen on matala-aktiivisen jätteen kohdalla hyvinkin mahdollista ja joissakin maissa näin myös tehdään. TVO on valinnut kokonaisvaltaisena ratkaisuna matala-aktiivisen jätteen loppusijoittamisen sellaisenaan VLJ-luolaan.

Siiloihin mahtuu se voimalaitosjätemäärä, joka kertyy OL1- ja OL2-voimalaitosyksiköiden koko käyttöiän aikana. Käyttöikä on tämän hetkisen arvion mukaan 60 vuotta. Tulevaisuudessa luolaa laajennetaan tarpeen mukaan, muun muassa OL3:n voimalaitosjätettä varten.

Voimalaitosjätettä on kahta tyyppiä: matala-aktiivista ja keskiaktiivista voimalaitosjätettä. Jos vuodessa syntyvät jätteet jaetaan tasan vuoden jokaiselle päivälle, niin kumpaakin jätetyyppiä syntyy puoli tynnyriä päivässä.

Eivät. Puuvillahaalarit, kengänsuojat ja vierastakit pestään ja niitä käytetään useaan kertaan.

Tällä hetkellä kaikista konsernin noin tuhannesta työntekijästä noin 80 prosenttia on miehiä. (78 prosenttia vuonna 2021)

Olkiluodon käytetty polttoaine loppusijoitetaan Olkiluotoon rakennettavaan loppusijoitustilaan, jota rakentaa omistajiensa TVO:n ja Fortumin puolesta Posiva Oy. Loppusijoitus perustuu moninkertaisten vapautumisesteiden käyttämiseen, joilla varmistetaan, että ydinjätettä ei pääse elolliseen luontoon tai ihmisten lähettyville. Vapautumisesteitä ovat polttoaineen olomuoto, loppusijoituskapseli, bentoniittipuskuri, tunneleiden täyte sekä ympäröivä kallio. Lisätietoa loppusijoituksesta löydät Posivan sivuilta.

Jäähdytysvesikanavan poistopuolella uiminen on turvallisuussyistä kielletty jäähdytysveden voimakkaan virtauksen vuoksi. Voimalaitoksen jäähdytysveden mukanaan tuoma lämpö ei itsessään vaaranna merialueella uivan ihmisen terveyttä mitenkään.

Kyllö voi. Jäähdytysveden lämpö ei vaikuta kaloihin mitenkään.

Voi. Olkiluodossa kasvatetaan muun muassa viinirypäleitä lämmennyttä jäähdytysvettä hyödyntäen.

Lintuharrastajat havaitsevat joskus harvinaisiakin lintulajeja Olkiluodon jäähdytysvesien purkualueella. Saarella esiintyy harvinainen perhoslaji, Pikkuapollo. Muuten Olkiluodon luontoympäristö edustaa normaalia Länsi-Suomen eläin- ja kasvilajistoa.

Jäähdytykseen käytettävä merivesi ei ole kosketuksissa prosessiveden kanssa eikä muutu radioaktiiviseksi turbiinilauhduttimen läpi kulkiessaan.

Säteily ei liukene veteen. Liukeneminen on kemiallinen ilmiö eikä liity säteilyyn. Itse asiassa vesi on erinomainen säteilyn pysäyttäjä.

Ei, esimerkiksi Olkiluodon vierailukeskuksessa, noin kilometrin päässä ydinvoimalaitoksilta, säteilymäärä on normaalin taustasäteilyn tasolla.

Sekä Olkiluodon että ympäristön säteilytasoja seurataan hyvin tarkkaan. Lähimmät jatkuvatoimiset säteilymittauspisteet ovat laitosalueella, ja kauimmaiset Rauman kaupungissa, noin 15 km:n päässä laitosyksiköistä.

Useimmissa paikoissa voi, muttei kaikkialla. Säteilysuojausta, esimerkiksi komponenttien peittämistä lyijymatoilla, tarvitaan vuosihuoltotöissä - harvoin käynnin aikana. Suojauksen tarve todetaan säteilymittauksin aina ennen töiden aloittamista.

Säteily ei tartu eikä tee ihmistä radioaktiiviseksi. Jotta mahdolliset radioaktiiviset likahippuset eivät kulkeutuisi työntekijöiden mukana kotiin, jokainen työntekijä poistuu valvonta-alueelta henkilömonitorin kautta. Henkilömonitori tarkistaa, ettei iholle tai vaatteisiin ole tarttunut radioaktiivista ainetta.

Olkiluodossa työskentelevät työntekijät saavat säteilyä keskimäärin 1-2 mSv/a (millisievertiä vuodessa). Suurin sallittu työntekijöiden vuosiannos on 50 mSv kuitenkin niin, ettei viiden vuoden aikana yhteensä saatu annos ylitä 100 mSv. Käytännössä suurimmatkin säteilyannokset ovat olleet reilusti näitä pienempiä sekä Olkiluodossa että Loviisassa. Henkilöstön saamista säteilyannoksista raportoidaan muun muassa yhtiön yhteiskuntavastuuraportissa. Suomalaiset saavat vuosittain keskimäärin 5,9 mSv: suuruisen säteilyannoksen. Ylivoimaisesti suurin osa annoksesta on peräisin luonnollisista lähteistä. Maaperästä ja rakennusmateriaaleista vapautuva radon-kaasu aiheuttaa annoksesta yksinään jo noin 4 mSv.

Ei ole säteilylomaa, ja myöskään säteilylisää ei makseta.

Kaikkien valvonta-alueella työskentelevien säteilyannoksia seurataan henkilökohtaisilla annosmittareilla eli dosimetreillä. Henkilöstön saamista säteilyannoksista raportoidaan muun muassa yhtiön yhteiskuntavastuuraportissa.

Uraanin isotooppi U-235 muuttuu reaktorissa fissio- eli halkeamistuotteiksi. Niiden takia käytetty polttoaine säteilee voimakkaasti. Lisäksi polttoaineeseen muodostuu uraania raskaampia aineita, kuten plutoniumia. Muuten polttoainenippu pysyy mitoiltaan samanlaisena ja painaa käytännössä yhtä paljon kuin reaktoriin laitettaessa.  Selkeimmin muutos näkyy nipun fyysisessä olemuksessa. Tuoreet niput ovat kiiltäviä, mutta käytetyt ovat neljän vuoden käytön aikana pintaan muodostuneen oksidikerroksen vuoksi tummia.

Tuore polttoaine on vain heikosti radioaktiivista. Tuore polttoaine tulee voimalaitokselle tavallisena rekkakuljetuksena.

Olkiluodossa käytetty uraani saadaan pääasiassa Kanadasta, Kazakstanista ja Australiasta. Polttoainenipuiksi se valmistetaan Saksassa, Ruotsissa ja Espanjassa.

OL1 ja OL2 -laitosyksiköiden polttoainenipun paino on noin 280–290 kg ja OL3:n polttoainenipun paino noin 780 kg. Tähän painoon sisältyy uraanitablettien lisäksi kaikki polttoainenipun rakenteet. Uraania OL1 ja OL2 -laitosyksiköiden käyttämissä nipuissa on noin 170–180 kg/nippu ja OL3:n nipuissa noin 530 kg/nippu.

OL1:n ja OL2:n jokaisessa polttoainesauvassa on noin 400 polttoainetablettia. OL3:lla polttoainetablettien määrä polttoainesauvassa on noin 300.

Posiva Oy on perustettu huolehtimaan omistajayhtiöidensä, TVO:n ja Fortum Power and Heat Oy:n, käytetyn polttoaineen loppusijoituksesta. Posivaan siirrettiin perustamisvaiheessa kaikki se käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksesta kertynyt osaaminen, joka vuosikymmenien kuluessa oli kertynyt perustajayhtiöihin. Posivan rahoitukseen ei ole käytetty eikä käytetä julkisia varoja. Lisätietoa loppusijoituksesta löydät Posivan sivuilta.

Käytetty polttoaine alkaa muistuttaa rikasta luonnon uraaniesiintymää muutaman sadan tuhannen vuoden päästä. Läpitunkeva gammasäteily häviää käytetystä polttoaineesta muutamassa sadassa vuodessa. Loppusijoituksessa käytettävä moniesteperiaate on suunniteltu siten, ettei käytetty polttoaine aiheuta turvallisuusriskiä tuleville sukupolville. Loppusijoitustila suljetaan niin, että ympäröivä yhteiskunta voi elää sen yläpuolella normaalia elämää.

Todennäköisesti ei minkäänlaiset. Loppusijoitus tehdään ehjän kalliolohkon sisään, ja maankuoren liikkumisen aiheuttamat jännitteet purkautuvat olemassa olevia lohkorajoja pitkin itse lohkon pysyessä ehjänä. Olkiluodon kallioperä on erittäin vakaata, noin 1800 miljoonaa vuotta vanhaa.

Uraani on varsin yleinen alkuaine, jota on esimerkiksi kallioperän graniitissa kaikkialla. Tunnettuja, kohtuullisin kustannuksin louhittavia uraanivaroja on noin 4,5 miljoonaa tonnia. Lisäksi spekulatiivisia uraanivaroja arvoidaan olevan noin 11 miljoonaa tonnia. Maailman kaikkien ydinvoimalaitosten nykyinen uraaninkulutus on runsaat 68 000 tonnia vuodessa, joten nykykulutuksellakin olemassa olevat tunnetut uraanivarat riittävät useiksi kymmeniksi vuosiksi.   Uraania saadaan lisäksi huomattavia määriä esimerkiksi kuparin ja kullan louhinnan sivutuotteena. Merivesi muodostaa valtavan, toistaiseksi kokonaan hyödyntämättömän potentiaalisen uraanireservin. Myös fosfaateissa on erittäin suuri uraanivaranto. Toriumin hyödyntäminen polttoaineena sekä nopeiden reaktorien kehittäminen käyttöön ovat nekin realistisia vaihtoehtoja. Uraanin riittävyyttä on mahdollista lisätä myös reaktorin polttoainetaloutta parantamalla ja ottamalla käyttöön uraania tehokkaammin hyödyntäviä reaktorityyppejä. Uraanin riittävyys ei siis ole jatkossakaan ongelma ydinvoimatuotannossa.

Voi. Sii­tä voi­daan erot­taa käyt­tö­kel­poi­set osat uu­del­leen­käyt­töä var­ten. Jäl­leen­kä­sit­te­lyl­lä kor­kea-ak­tii­vi­sen jät­teen mää­rää voi­daan pie­nen­tää, mut­ta sen ak­tii­vi­suu­teen ei ny­kyi­sin käy­tös­sä ole­vil­la me­ne­tel­mil­lä voi­da vai­kut­taa. Suo­mes­sa polt­toai­net­ta ei to­sin jäl­leen­kä­si­tel­lä.

Ydinenergialain mukaan käytettyä polttoainetta ei saa viedä ulkomaille eikä Suomessa ole jälleenkäsittelylaitosta. Lisäksi jälleenkäsittely ei olisi nykyisin vallitsevalla hintatasolla Suomen ydinvoimaloille taloudellinen vaihtoehto. Käytettyä polttoainetta kertyy Suomessa sen verran vähän, ettei sen jälleenkäsittely ole taloudellisesti kannattavaa.

Ei käytä. Olkiluodossa käytettävä polttoaine on uraanioksidia.

Noin 2/3 reaktorin lämpötehosta. Sama pätee kaikkiin lauhdutusvoimaloihin, kuten kivihiilivoimalaitoksiin. Toki voimalaitoksen hyötysuhdetta parannetaan jatkuvasti. Hyötysuhteen paraneminen merkitsee sitä, että laitosyksiköiden tehosta menee aiempaa pienempi osa lämpönä mereen.

Hyödyntäminen ei ole kannattavaa, koska Olkiluodon voimalaitos sijaitsee kaukana suurista asutuskeskuksista eikä lähistöllä ole muita merkittäviä sähköä kuluttavia keskittymiä. Olkiluodon voimalaitos on rakennettu suurimittaiseen sähköntuotantoon ja lämmön tuottaminen pienentäisi sähkön tuotantoa.

Se on voimalaitoksen ilmanvaihtojärjestelmän poistokanava.

Varsinainen ydinräjähdys ydinvoimalaitoksella ei ole mahdollinen, koska reaktoreiden polttoaineen uraani-235:n väkevyys on vain 3­-4 %. Jotta ydinräjähdys olisi mahdollinen, olisi väkevyyden oltava yli 90 %. Japanissa maaliskuussa 2011 tapahtuneen luonnonkatastrofin seurauksena sattuneessa Fukushiman ydinvoimalan onnettomuudessa reaktorirakennuksissa tapahtuneet räjähdykset johtuivat vedyn kertymisestä reaktorirakennusten yläosiin. Vastaavanlainen vedyn kertyminen on estetty kaikilla Olkiluodon laitosyksiköillä teknisin järjestelyin. Reaktorin suojarakennus on tehoajan aikana typpitäytteinen, mikä estää vetyräjähdykset. Suojarakennuksessa on myös kiinteät järjestelmät mahdollisessa onnettomuustilanteessa vapautuvan vedyn hallittua polttamista varten. Reaktorihallin altaissa olevan käytetyn polttoaineen ylikuumenemisen aiheuttama vedynkehitys ja mahdolliset vetypalot estetään varmistamalla polttoaineen jäähdytys.

Terrorismiin on varauduttu jo voimalaitosyksiköiden rakentamisessa, laitosparannushankkeissa sekä laitosyksiköille tehdyissä analyyseissa. Turvallisuus on sekä rakenteellista että hallinnollista. Laitoksen turvallisuudesta huolehtivat järjestelmät on sijoitettu laitosyksikön eri puolille, kauas toisistaan. On epätodennäköistä, että ne kaikki tuhoutuvat samanaikaisesti. Tämän lisäksi TVO:lla on yritysturvallisuudesta huolehtiva organisaatio, joka tarvittaessa toimii yhteistyössä yhteiskunnan muiden organisaatioiden, kuten poliisiviranomaisen, rajavartiolaitoksen ja puolustusvoimien kanssa. Tarkkoja Olkiluodon turvallisuusjärjestelyihin liittyviä tietoja ei luonnollisesti kerrota julkisesti - turvallisuussyistä.

Onnettomuustilanteissa väestönsuojelusta vastaavat pelastuslain määrittelemät viranomaistahot, kuten esimerkiksi väestönsuojelu-, palo- ja pelastus- sekä poliisiviranomaiset. TVO on ydinenergialain perusteella velvoitettu ylläpitämään valmiusorganisaatiota sekä valmistautumaan valmius- ja hätätilanteisiin laitosyksiköillä. TVO:lla on myös lakisääteinen velvoite tiedottaa laitostilanteesta onnettomuustilanteessa. Suurta yleisöä informoidaan myös Säteilyturvakeskuksen sekä muun muassa Yleisradion kanavien kautta. TVO:n oma valmiusorganisaatio toimii valmiussuunnitelman mukaisesti. Valmiussuunnitelman tarkoituksena on varautua laitoksen henkilökuntaa, laitoksen ympäristöä ja itse laitosta mahdollisesti uhkaavien säteilyonnettomuuksien ja niiden seurausten rajoittamiseen. Teollisuuden Voima Oyj harjoittelee säännöllisesti hyvin epätodennäköisen ydinvoimalaitosonnettomuuden varalta yhteistyössä viranomaisten kanssa.

Ensisijaisessa vastuussa on aina laitoksen haltija. Toisen portaan muodostaa Suomen valtion vastuu, ja kolmantena korvausportaana on Suomen ja muiden OECD-sopimusvaltioiden muodostama yhteenliittymä. Kaikilla Suomen ydinvoimalaitoksilla on lakisääteinen ydinvastuuvakuutus, joka korvaa ulkopuolisille aiheutuneet vahingot.

Ydinvoimalaitos on rakenteiltaan niin massiivinen, että merkittävien vaurioiden syntyminen lentokoneen törmäyksen vaikutuksesta on epätodennäköistä. Lentokoneen raskaimmat osat tunkeutuisivat todennäköisesti ulkoseinästä vain ensimmäisiin huonetiloihin. Laitoksen turvallisuudesta huolehtivat järjestelmät on sijoitettu laitosyksikön eri puolille, kauas toisistaan. On epätodennäköistä, että ne kaikki tuhoutuvat. OL3:lla lentokoneen törmäykseen on varauduttu jo suunnitteluvaiheessa.

Sähköä tuottavilla ydinvoimalaitoksilla on tapahtunut kolme vakavaa onnettomuutta: Vuonna 1979 Three Mile Islandin laitoksella USA:ssa, vuonna 1986 Tshernobylin laitoksella Neuvostoliitossa ja vuonna 2011 Fukushimassa Japanissa. Three Mile Islandin onnettomuudessa menetettiin auki juuttuneesta varoventtiilistä niin paljon jäähdytysvettä, että reaktori kuivui, ylikuumeni ja suli osittain. Radioaktiivisia aineita levisi runsaasti laitoksen sisätiloihin, mutta päästöt ympäristöön jäivät vähäisiksi. Tshernobylin ydinvoimalaitoksen reaktori Neuvostoliitossa (nykyisessä Ukrainassa) tuhoutui räjähdyksenomaisesti vuonna 1986. Reaktorin täydellinen rikkoutuminen aiheutti suuren radioaktiivisten aineiden päästön. Viimeisin vakava ydinonnettomuus tapahtui Japanissa Fukushima Daichi laitoksella. Onnettomuuden perimmäinen syy oli hyvin poikkeuksellinen luonnonkatastrofi, jossa voimakasta maanjäristystä seurannut tsunamiaalto iskeytyi Tyynenmeren rannalla olevalle laitosalueelle aiheuttaen sen, että jo automaattisesti käynnistyneiden laitosalueen reaktoreiden hallitut alasajomekanismit eivät toimineet suunnitellusti ulkoisen sähkönsaannin sekä jäähdytysveden menetyksen seurauksena. INES (International Nuclear Event Scale) -asteikko on Kansainvälisen Atomienergiajärjestön (IAEA) käyttämä ydinlaitostapahtumien ja ydinonnettomuuksien luokitusasteikko, jonka avulla havainnollistetaan tapahtumien säteily- ja turvallisuusmerkitystä. INES-asteikolla on seitsemän luokkaa. Tapahtuman tai onnettomuuden INES-luokka määräytyy turvallisuuden heikkenemisen tai ympäristöön tai laitosalueeseen kohdistuneiden säteilyvaikutusten perusteella. Seitsemän luokan lisäksi käytössä on nolla-luokka, jolle määritellään ne tapahtumat, joiden merkitys säteily- tai ydinturvallisuuden kannalta on vähäinen.Fukushiman ja Tshernobylin onnettomuudet on luokiteltu luokkaan seitsemän ja Three Mile Islandin onnettomuus tasolle viisi.

TVO kertoo avoimesti kaikista merkittävistä voimalaitoksen käyttöön ja turvallisuuteen vaikuttavista häiriötilanteista sekä medialle että kansalaisille verkkosivuillaan. Kaikki poikkeavat tapahtumat laitoksella raportoidaan ydinvoimaloiden turvallisuutta valvovalle viranomaiselle eli Säteilyturvakeskukselle (STUK).Sekä TVO että STUK julkaisevat tiedotteen tärkeimmistä tapahtumista. Lisäksi STUK julkaisee säteilyturvallisuutta koskevan yhteenvedon neljännesvuosittain. Se on luettavissa Säteilyturvakeskuksen nettisivuilla.

Maailmalla pysyvää asutusta on jopa aivan ydinvoimalaitoksen laitosaidan tuntumassa, koska normaalikäytön aikana voimalaitoksesta ei aiheudu ympäristölle säteilyaltistusta. Edes pahimmissa onnettomuustilanteissa sattuva hypoteettinen päästö ei aiheuta suoria terveysvaikutuksia. Väestömäärää laitoksen ympärillä rajoitetaan kuitenkin, jotta voimalaitoksen ympäristöä olisi helpompi valvoa ja mahdollisessa onnettomuustilanteessa väestön kokonaisaltistus jäisi pienemmäksi.Olkiluodossa laitosalueen ympäristöä koskee sisäministeriön määräämä, noin kolmen kilometrin päähän ulottuva liikkumis- ja oleskelurajoitusalue, jolla ei ole pysyvää asutusta.  Voimalaitosta ympäröi lisäksi maakuntakaavassa määritelty viiden kilometrin suojavyöhyke, jonka sisälle uusia asuinrakennuksia ei saa rakentaa ilman kunnan myöntämää poikkeuslupaa.

Viranomaisten määräykset edellyttävät, että yhtiöllä on tieto siitä, keitä ydinvoimalaitosalueella on.

Veneestä voi kalastaa Olkiluodon vesialueella ottaen huomioon rajoituksen, joka kieltää kalastuksen veden sisäänotto- ja purkukanavien suulla. Voimalaitosalueella liikkuminen edellyttää kulkulupaa.

On, koska aita toimii hälyttimenä.

OL1 ja OL2 yksiköt tekevät sähköä 890 MW:n teholla. Siitä laitos käyttää omaan tarpeeseen alle 30 MW. OL3:n osalta oman kulutuksen tarve on täydellä 1600 MW kapasiteetilla toimittaessa noin 85 MW.

Tähän vaikuttavat muun muassa historialliset syyt. Kaupallisten laitosten kehityksessä 1960- ja 1970-luvuilla painevesireaktori oli ydinvoiman alkuvaiheessa vahvemmin esillä kuin kiehutusvesireaktori. Painevesireaktoreita rakennettiin suurina sarjoina muun muassa Ranskaan. Olkiluodon yksiköistä OL3, on tyypiltään painevesireaktori, OL1 ja OL2 ovat kiehutusvesireaktoreita.

2020 alussa maailmalla oli käytössä 447 ydinvoimalaitosta. Näiden lisäksi rakenteilla on parhaillaan 52 reaktoria (2020) Ilmastokysymys ja huoli energian toimitusvarmuudesta on alkanut synnyttää uutta kiinnostusta ydinvoimaa kohtaan monissa maissa. Koko maailman sähköntuotannosta ydinvoimalla katetaan noin 10 prosenttia. Euroopan Unionin alueella kaikesta sähköntuotannosta neljännes sähköstä tuotetaan ydinvoimalla.  Uusi ydinvoimalaitoshankkeita on joko rakenteilla tai vireillä Euroopassa ainakin Ranskassa, Iso-Britanniassa, Slovakiassa, Bulgariassa, Romaniassa, Tshekeissä, Unkarissa, Sloveniassa sekä Puolassa. Myös Ruotsin uusi hallitus kertoi syksyllä 2022 haluavansa maahan paitsi lisää ydinvoimaa myös aloittaa selvitykset jo suljettavaksi määrättyjen voimaloiden uudelleenkäyttämiseksi.

Tekniikan kehittyessä ja käyttökokemusten karttuessa on voitu ottaa käyttöön yhä tehokkaampia laitteita ja järjestelmiä. Olkiluodon laitosyksiköiden turpiinien hyötysuhdetta on voitu merkittävästi parantaa. Uusi polttoainetekniikka on antanut mahdollisuuden saada samasta polttoainemäärästä enemmän energiaa.

Tehon noston lähtökohtana on ollut laitoksen korkean turvallisuustason ylläpitäminen ja parantaminen. Uusi kehittyneempi teknologia on lisännyt laitoksen luotettavuutta ja siten parantanut turvallisuutta.

Kun laitosyksiköt pidetään koko ajan uudenveroisina, jatkossakin voidaan selvittää mahdollisuuksia tehonkorotuksiin siinä yhteydessä kun laitosyksiköitä muutenkin kehitetään.

TVO:lla on tällä hetkellä lupa käyttää OL1- ja OL2-voimalaitosyksiköitä vuoden 2038 loppuun saakka. Olkiluoto 1 otettiin kaupalliseen käyttöön vuonna 1979 ja Olkiluoto 2 vuonna 1982. Esimerkiksi OL1 ja OL2 -voimalaitosyksiköihin on investoitu vuosittain noin 50 miljoonaa euroa. Investointien tavoite on ollut pitää laitokset uudenveroisina.

Laitosyksiköiden radioaktiiviset osat puretaan ja sijoitetaan Olkiluodon voimalaitosjäteluolaan, jota laajennetaan purkujätettä varten. Purkaminen on suunniteltu tehtävän vasta noin 30 vuoden kuluttua käytön päättymisen jälkeen. Suunnitelmat, jotka käsittävät sekä kustannusarvion, aikataulun että työsuunnitelman, ovat valmiina ja kustannuksiin varaudutaan keräämällä siihen tarvittavat varat jo etukäteen sähkön hinnassa.

Hintaeroihin on lukuisia eri syitä. Rakennustekniset eroavuudet (esimerkiksi kallis jäähdytystorni tai tarvittava uusi infrastruktuuri), se, paljonko sähköä vuosittain tuotetaan eli käyttökerroin, polttoaineeseen liittyvät erot, käytetyn polttoaineen huolto ja rahastointimenettelyt sekä mahdollinen sitoutuminen kalliiseen jälleenkäsittelyyn ovat esimerkkejä ydinsähkön kustannuksiin vaikuttavista tekijöistä.

Kyllä. Syitä sähkön käytön kasvuun ovat esimerkiksi väestömäärän ja bruttokansantuotteen kasvu sekä elintason lisääntyminen. Lisäksi yhteiskunta sähköistyy edelleen nopeassa tahdissa.  Viime vuosina tehtyjen EU:n energiapoliittisten selvitysten, kuten EU:n energia Road Map 2050 mukaan, sähkön osuus kaikesta energiatuotannosta kasvaa energiatehokkuuden lisääntymisestä huolimatta. Suomi on lähtökohtaisesti erittäin sähköintensiivinen maa johtuen paitsi pohjoisesta sijainnistamme, myös maamme vahvasta teollisuudesta. Metsä-, metalli-, kemian ja muun teollisuuden osuus sähkönkulutuksestamme on noin puolet. Teollisuus valmistaa nykyään yhä pidemmälle jalostettuja tuotteita. Niiden valmistamisessa sähköllä on keskeinen rooli. Kaikki uudet tuotteet kuten biojalosteet tarvitsevat valmistuksessaan sähköä.   Tällä hetkellä nopeinta sähkön kysynnän kasvu on palvelualoilla ja liikenteessä. Hybridi- ja sähköautot todennäköisesti moninkertaistavat sähkön tarpeen liikenteessä. Myös kotitalouksissa sähkökäyttöisten laitteiden määrä kasvaa edelleen, esimerkkinä lämpöpumput öljylämmityksen korvaajana. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi sähköä on tuotettava mahdollisimman päästöttömästi.

Uraania louhitaan monissa maissa useiden yhtiöiden toimesta. TVO ei ole mukana kaivostoiminnassa. TVO hankkii uraanin pääasiassa Kazakstanista, Australiasta ja Kanadasta. Uraanitoiminnalle, samoin kuin muulle kaivostoiminnalle, on asetettu tiukat ympäristömääräykset. TVO varmistaa käymällä itse uraanikaivoksissa sen, että toiminta kaivoksissa täyttää niille asetetut ympäristönsuojelun ja yhteiskuntavastuun tavoitteet.

Ei mitään. Ydinvoimalan rakentaminen ei vaadi yhteiskunnan varoja.