Avointa viestintää klikkiotsikko-orientoituneessa yhteiskunnassa
Tällä viikolla uutisoimamme käyttötapahtuma Olkiluoto 3:lla jäytää mieltäni, eikä uni meinannut viime yönä tulla ihan helposti silmään. Elämmekö siis todella niin vahvasti klikkiotsikko-orientoituneessa yhteiskunnassa, etteivät edes kansalaisille turhaan aiheutetut huolet ja pelkokertoimet paina puntarissa?
JUURI NYT: Olkiluoto 3:lla radioaktiivinen vuoto. Siis mitä? Aiheutammeko avoimella viestinnällämme enemmän ongelmia kuin hyötyjä? Otsikosta sai helposti käsityksen akuutista vaaratilanteesta.
Uutisten juttusisällöt kyllä kertovat asiasta niin kuin siitä tiedotimme; jo muutama päivä sitten vuosihuoltotöiden yhteydessä tapahtuneesta tilanteesta ei aiheutunut vaaraa ihmisille, ympäristölle eikä ydinturvallisuudelle. Hyvin matala-aktiivinen primäärijäähdyte (vesi) valui ympäristöstä eristetyn suojarakennuksen sisällä sille suunniteltuihin lattiaviemärijärjestelmiin. Syynä inhimillinen virhe. Tapahtuman säteilyturvallisuusmerkitys arvioitiin vähäiseksi. Mutta mitä oikein saavat aikaan tuntikausia ykkösuutisena olevat kohuotsikot radioaktiivisesta vuodosta Olkiluodossa?
Aiemmin mietin, miten tärkeää minulle on toimia yrityksessä, jossa voin johtaa viestintää oman ja yhtiön yhteisen arvopohjan, kuten avoimuuden ja vastuullisuuden nimissä. Viestiä yhteiskunnallisesti merkityksellisen ja turvallisuuskriittisen toimijan tapahtumat avoimesti, vastata kysyttäessä, selittää asiat tarvittaessa vaikka rautalangasta, palvella mediaa ja olla vuorovaikutuksessa sidosryhmien kanssa. Nyt pohdin, onko näillä periaatteilla myös rajansa. Voimmeko aiheuttaa uutisillamme jopa uusia tapahtumia tai turhaa huolta? Siis enemmän haittaa kuin hyötyä. Ja mistä me sitten tunnistamme oikeat tilanteet klikkien alta?
Pohdin sanamuotojamme, otsikoitamme ja sisältöjämme jatkossa, jos mahdollista, entistäkin kriittisemmin. Oppinsa sitä tästäkin on otettava. Ja kiitän kaikkia niitä, jotka tekivät otsikkoonsa lisäyksen TVO: Ei vaaraa.
Toivon silti todella, että eritoten turvallisuuteen ja turvallisuuden tunteeseen vaikuttavassa viestinnässä olisi arvopohjalla jatkossa ykkössija. Huolta ja murhetta tässä yhteiskunnassa – ja maailmassa riittää, etenkin näinä päivinä. Voitaisiinko olla aiheuttamatta sitä ainakaan turhaan? Josko pidettäisiin vain hyvistä journalistisista periaatteista kiinni ja otsikoitaisiin ilman harhaanjohtavaa pelotetta. Kokisin sen meidän suomalaisen uutismedian supervoimana. Sellaisena luotettavana realismin sävyisenä puolueettoman maaperän tyyssijana.
Teksti: Johanna Aho
Kuva: Tapani Karjanlahti
Jaa somessa