Ne legendaariset pikkujoulut
Koska työpaikalla tulee vietettyä melko määrä tunteja, tyystin vierasta ei ole sekään, että työpaikalla syntyy myös romanttisempia suhteita. Amor on ehtinyt viskomaan nuoliaan myös Olkiluodossa. Me haastattelimme muutamia Olkiluodossa työskenteleviä pariskuntia ja tiedustelimme heiltä, mitä risuja ja ruusuja yhteinen työpaikka antaa. Tämä Pietilän pariskunnasta kertova tarina on ensimmäinen kolmiosaisesta juttusarjasta ”Amor Olkiluodossa”.

Susan ja Pasi Pietilän kohtaaminen lukeutuu työpaikkaromanssien klassikkokategoriaan eli firman pikkujouluihin. Vuosi oli 1994 ja paikka raumalainen juhlatalo Ooperi. Molemmilla oli takana tuolloin jo hieman vajaa vuosikymmen luotolaisena.
Hipoissa he ajautuivat samaan seurueeseen ja sen verran hyvin juttu luisti, että jatkoille päädyttiin samaan osoitteeseen. Tosin ei kaksistaan, vaan yhdessä isomman porukan kanssa.
Jatkostakin ehdittiin jo sopia. Pikkujoulujen jälkeisenä maanantaina matka voimalaitokselle taitettiin samalla pirssillä. Pasi oli herrasmiehenä tarjoutunut heittämään Susanin töihin – vasta tovi ennen hankkimallaan Chevrolet Camarolla.
Hyvää kyytiä eteni myös parisuhde. Pasi muutti kortteerinsa Susanin neliöihin jo parin kuukauden sisällä ja pikkuhiljaa alkoi yhteisen asunnon etsintä. Naimisiin parilla ei tosin ollut hoppu, sillä avioliiton satamaan Pietilät purjehtivat ”vasta” 2005.
Viipyilevästi, muttei tosin yhtä viipyilevästi kuin eräs vuotta ennen alkanut rakennusprojekti. Susan ja Pasi ovat myös ehta todistus siitä, että raumalaisen ja porilaisen välinen liitto on mahdollinen. Siinä missä Susan on Rauman likkoja, Pasi on paljasjalkainen porilainen.
– Joskin eheytynyt sellainen, Pasi huomauttaa.
Ja kertoo heti perään kuin vakuudeksi vaihtaneensa pataporukan Lukkoon jo aikaa sitten. Susanin ilmeen voi tulkita hyväksyväksi.
Yhteiset lounaat ani harvassa
Varsinaista työtä pariskunta ei ole yhdessä pahemmin ehtinyt Olkiluodossa tehdä. Sen verran erilaiset ovat kaksikon työroolit aina olleet.
Tänä päivänä Susan toimii TVO:n työkykypäällikkönä ja HR-tiimissä turvallisuuden ja tukipalveluiden HR Partnerina. Pasi puolestaan paiskii hommia OL1:n ja OL2:n sähkökunnossapidon tiimiesimiehenä sekä sähkölaitteiston käytön johtajana. Yhteisestä työpaikasta on tosin se logistinen etu, että yleensä paikan päälle tullaan yhdellä autolla – joka muuten ei ole enää se Camaro. Joskin sekin on vielä tallella.
Kovin paljon Olkiluodossa ei menon ja paluun välissä sitten nähdä – ei edes ruokalassa.
– Tässä liki 40 vuoden aikana olemme lounastaneet samassa pöydässä korkeintaan kymmenen kertaa, pariskunta ynnäilee.
Yhteiset työpäivät ovat kuitenkin jäämässä vähiin, sillä Pasi on aikeissa jäädä eläkkeelle kesällä 2025.
– Koevapauteen jään jo keväällä. Omakotitalossa kun asuu, niin tekeminen ei kyllä lopu ikinä kesken, hän hymyilee.
Sen kummempia eläkesuunnitelmia hänellä ei ole. Kotona työasioista on tosin aiemminkin puhuttu hyvin harvoin.
– Työpietilät ja kotipietilät ovat eri asia, duo tuumaa.
Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Uutisia Olkiluodosta -lehdessä. Se ilmestyi marraskuussa 2024.

Teksti: Ville Kulmala
Kuvat: Tapani Karjanlahti