Juhlahetki arjen keskellä: kunnia- ja ansiomerkkejä jaettiin perinteisessä mitalijuhlassa

Tiesitkö, että keskimääräinen palveluaika Olkiluodossa on 11 vuotta? Joukkoon mahtuu niin vuosikymmeniä alalla olleita konkareita kuin keltanokkiakin. Samalla luku kertoo siitä, että täällä viihdytään. Se näkyi ja kuului myös helmikuisessa juhlassa, jossa palkittiin ansiomerkein yli 40 pitkän linjan ydinalan ammattilaista.

Ansiomerkkien jakamisella on Olkiluodossa pitkät perinteet ja tilaisuus on koettu tärkeäksi tavaksi huomioida sitoutunutta henkilöstöä. Tämän vuoden juhlassa palkittiin Keskuskauppakamarin ansiomerkein 10, 20, 30 ja 40 vuotta konsernin palveluksessa työskennelleitä henkilöitä. Lisäksi tilaisuudessa jaettiin Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien kunniamerkkejä, joita annetaan isänmaan palveluksessa ansioituneille kansalaisille tunnustukseksi huomattavista siviili- ja sotilasansioista. Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö myönsi itsenäisyyspäivänä kunniamerkin yhteensä 3 703 henkilölle, joista 14 työskentelee täällä TVO-konsernissa.

Mutta mikä on Olkiluodossa viihtymisen salaisuus? Haastattelimme ansiomerkin saaneita ydinalan ammattilaisia saadaksemme vastauksen tähän kysymykseen.

OL3:n omaisuudenhoitopäällikkönä työskentelevää Erkki Korria muistettiin juhlassa 20 vuoden panoksestaan konsernille. Lisäksi hänelle luovutettiin Suomen Leijonan ritarikunnan kunniamerkki.

- Arvostan saamaani merkkiä. Se saa tuntemaan, että jotain on tullut tehtyä oikein, hän kiittelee.

Erkin mukaan Olkiluodon tärkein viihtyvyystekijä on työyhteisö, eikä sijainnista oman kesämökin läheisyydessäkään ole ollut haittaa. Hän kokee energia-alan ja etenkin uuden laitoksen parissa työskentelyn mielenkiintoiseksi, ja mainitsee erityisen mieleen jääviksi hetkiksi erilaiset laitostason yhteistoimintakokeet.

Työkavereiden tärkeyttä korostaa myös Anne Puumala, joka vastaanotti Keskuskauppakamarin ansiomerkin 40-vuotisesta työstään TVO:lla. Hänelle Olkiluoto oli sekä ensimmäinen että viimeinen työpaikka, mutta kyllästymään ei vuosien varrella päässyt.

- Sain työskennellä monessa eri organisaatiossa ja pääsin mukaan myös niiden kehittämiseen. Sain sitä kautta hyvän kokonaiskuvan sekä yhtiöstä että energia-alasta, hän kertoo.

- Työvälineet vaihtuivat vuosien varrella kirjoituskoneesta sähköpostiin ja Teamsiin, mutta muuten työtä sai tehdä omalla tavallaan. Yhteistyökumppaneiden ja kollegojen kanssa työskentely on ehdottomasti ollut yksi työn hienoimmista puolista, Anne korostaa.

Nyt Anne on nauttinut muutaman kuukauden eläkepäivistä. 

PSOY:n projektipäällikkönä työskentelevä Sanna Mustonen jatkaa samoilla linjoilla Annen kanssa; kyllästymään ei ole päässyt, vaikka hänkin on kulkenut aamuisin Olkiluotoon jo 20 vuoden ajan.

Alun perin kaivosmaailmasta tullut geologi hyppäsi mukaan Posivan maailmaan sopivasti ennen louhintatyön alkua, joten loppusijoituksen kohta alkaessa hän on päässyt kokemaan koko loppusijoituksen elinkaaren suunnittelusta toteutukseen.

- Mukanaolo alusta loppuun on ollut mahtavaa, ja nyt saan olla viemässä tuota osaamista myös maailmalle. Välillä sitä arjen keskellä ihan unohtaa, miten ainutlaatuisen projektin parissa saa tehdä töitä, Sanna pohtii.

Sanna osallistui merkkijuhlaan jo neljättä kertaa, sillä hän on ollut paikalla myös puolisonsa Antin vastaanottaessa ansio- ja kunniamerkkejään.

Ansiomerkkejä jaettiin myös usealle 10 vuotta Olkiluodossa viihtyneelle. Näistä yksi on käyttöjaoksen vuoropäällikkö Teemu Tikka, joka saapui monen muun tapaan saarelle jo opiskeluaikoina. Nuorena saarelle veti hyvä työporukka ja työnkuva sekä työnantajan hyvä maine.

- Täällä on työntekijän hyvä olla ja työkavereista on tullut hyviä ystäviä. Olen viihtynyt Olkiluodossa enkä ole kokenut tarvetta vaihtaa työpaikkaa, Teemu kertoo ja toivoo lisää vuosia samoissa tehtävissä.

- Tiimien kanssa on ollut illanviettoja, mutta oli hienoa päästä kokemaan myös vähän arvokkaampi juhla sekä päästä kuulemaan pitkän uran tehneiden kokemuksia, hän lisää.

Eli mikä on Olkiluodossa viihtymisen salaisuus? Haastattelujen pohjalta voimme todeta, että ehdottomasti ainakin työkaverit ja työn monipuolisuus!

Teksti: Johanna Innola
Kuvat: Sammeli Korhonen