Olkiluodon tulevan kesänäyttelyn kasannut Juhani Itämies on ollut perhosintoilija pikkupojasta lähtien

Kuinkas sattuikaan, kesämökki oli aikanaan merkittävä tekijä myös uran suuntaajana. Itämiehen lapsuudenperheen kesämökki sittemmin sataman laajennuksen alle jääneessä Rauman Kolmannessa Petäjäksessä toimi hyvänä kimmokkeena luontoon tutustumisessa.

- Lapsuuden kesät menivät hyvin pitkälti mökillä. Kun koulu loppui, menimme sinne, ja kun koulu taas alkoi, tulimme takaisin, Itämies taustoittaa.

Hyvää verhonkäyttöä

Koska pleikkarit ja netit loistivat poissaolollaan, tekemistä tuli keksittyä luonnosta. Perhoset nousivat keräilykohteeksi varhain. Ensimmäinen haavi syntyi äidin ompelemana, Juhanin muistikuvan mukaan vanhoista verhoista. Ne hän kiinnitti löytämäänsä metallikierukkaan. Ja sitten vain heiluttelemaan.

Pelkkään pyydystykseen harrastus ei jäänyt. Jo hyvin alkuvaiheessa Juhani päätti kokeilla myös perhosten kasvattamista. Mestaritasoa edelsi kuitenkin kisällivaihe.

- Ensimmäinen löytämäni toukkaerä suorastaan paistui, kun olin jättänyt sen vintille.

Sittemmin kasvatuksen niksit löytyivät, ja lajikannat paisuivat välillä varsin isoiksikin.

Omaa kehitystä hankaloitti hieman se, ettei Juhani törmännyt poikavuosinaan Rauman seudulla yhteenkään toiseen harrastajaan. Kirjasto ja sen perhosopukset kävivät kuitenkin tutuiksi.

- Olin kyllä muutaman teoksen vakiolainaaja, mutta aika harvoin niitä joutui uusimaan, koska ei niille tosiaan kummoista menekkiä ollut.

Pohjoiseen pänttäämään

Itämies vitsailee, ettei edes koulu onnistunut tappamaan hänen herännyttä hyönteisintoaan. Ei, vaikkei keskikoulun ja lukion menestys varsinaisesti akateemista uraa povannutkaan. Luontokiinnostus oli silti tullut jäädäkseen.

- Tiesin, että biologiaa minä haluaisin lähteä lukemaan, hän kertoo.

Ylioppilaskirjoitusten menestys jäi sen verran vaisuksi, ettei Juhanin papereilla ollut mahdollista osallistua edes yliopiston pääsykokeisiin Helsingissä tahi Turussa. Ratkaisu löytyikin pohjoisempaa, sillä Oulussa pääsykokeisiin osallistumista ei sentään ollut rajoitettu. Ja itse koe sujuikin paremmin kuin hyvin.

- Minulle sattui vielä hemmetin hyvät kysymykset kokeisiin. Oli paljon perhosaiheita, ja sainkin melkein maksimipisteet tuolloin, Itämies kertoo.

Kolmen perämoottorin väitöskirja

Yliopistossa opiskelu maistui, ja alavalinta osoittautui aivan oikeaksi. Koska Oulun yliopistossa hyönteisiin erikoistuneita tieteenharjoittajia oli vaatimattomasti, Juhani sai jalkansa mukavasti akateemiseen ovenrakoon jo paljon ennen valmistumistaan. Assistenttina hän aloitti jo opiskeluaikana, ja maisterivaiheessa oli selvää, että jatkoakin seuraa.

Tohtoriopinnot toivat Itämiehen takaisin kotikonnuille. Väitöskirjansa aiheeksi hän nimittäin valitsi Rauman saariston perhoset. Kenttätutkimus oli kattavaa, sillä tutkimusalueeseen kuului noin 60 erikokoista saarta.

- Kolme perämoottoria minulta ehti kulua ennen kuin aineisto oli kasassa, hän kertoo.

Tutkimuksessa tarkasteltiin erityisesti lajien runsautta eri saarilla, joten koko universumista tuskin löytyy paremmin Rauman seudun perhoskantaa tuntevaa yksilöä.

Juhanin yliopistopesti piti sisällään myös professorin viran, mutta pisimmän aikaa hän työskenteli Oulun yliopiston eläinmuseolla ensin amanuenssina ja sittemmin intendenttinä. Työssä yhdistyivät erinomaisella tavalla sekä miehen keräilyinto että tieteellinen tutkimustyö.

Vaikka Juhani on ollut virallisesti eläkkeellä yliopistosta vuodesta 2008, perhoset eivät ole jääneet sivuosaan. Itse asiassa meneillään on nytkin useampi pitkäaikaistutkimus, jossa hän jatkaa edelleen myös konkreettista kenttätyötä – tai tässä tapauksessa pikemminkin haavityötä.

Jonkin verran siinä on tullut nähtyä siivekkäitä, sillä Juhani kertoo määritelleensä pelkästään Lapissa toteutettavassa, jo 50 vuotta kestäneessä jättitutkimuksessa puoli miljoonaa perhosta.

Näyttelyn lajikirjosta puuttuu vain yksi

Olkiluodon saaren perhoskanta on sekin tullut miehelle hyvin tutuksi. Tämän työn tuloksiin pääsevät tutustumaan kesän aikana kaikki, sillä Olkiluodon vierailukeskukselle avataan kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Juhanin kokoama näyttely, joka esittelee kaikki hänen löytämänsä lajit yhtä lukuun ottamatta.

Juhanin mukaan Olkiluoto on perhoskannaltaan varsin hyvää seutua.

- Täällä on monipuolinen luonto, joka sisältää niin metsää, peltoja, niittyjä kuin tienreunustojakin. Oikeastaan ainoa, mikä täältä puuttuu, on isompi suoalue, hän kertoo.

Näyttelyssä on esillä 47 Olkiluodosta löydettyä päiväperhoslajia, joista yhtä lukuun ottamatta Juhani on itse kerännyt. Lajikirjo on varsin edustava, sillä koko Suomessa eri perhoslajeja on yli 2600 ja päiväperhosiakin 123.

Tämä määrä tosin elää, sillä Juhani Itämies myöntää, että 25 vuoden aikana Suomen perhoskentässä on tapahtunut rajuja muutoksia.

Päiväperhosissa osa lajeista on runsastunut reilusti ja osa taas on harvinaistumaan päin. Esillä olevissa lajeissa on muutamia sellaisia, joita ei olisi löytynyt vielä 2000-luvun alkupuolella, mutta mukana on myös niitä, joita olisi aiemmin ollut paljon enemmän, hän pohtii näyttelytauluja esitellessään.

Pitkässä juoksussa perhoskantoihin vaikuttaa ilmastonmuutos, jonka seurauksena Suomeen on saapunut paljon aiemmin etelämpänä, esimerkiksi Baltian alueella, esiintyneitä lajeja.

- Vuodesta 2000 lähtien meille on tullut noin kymmenkunta uutta perhoslajia joka vuosi, hän tietää.

Se näyttelystä puuttuva laji on pikkuapollo, ja syy siihen on ilmeinen. Kyseinen perhonen on nimittäin koko maassa erittäin harvinainen ja täten rauhoitettu. Siinä missä muut lajit ovat fyysisesti esillä näyttelyvitriineissä, pikkuapollo on mukana ainoastaan kuvina, joskin lukuisina eri otoksina.

Nyt esillä oleva näyttely on alun perin paikallisen järjestöaktiivi Raija Vilposen idea. Kun Juhanille asiaa ehdotettiin, oli hänen helppo tarttua tuumasta toimeen. Kun mies kertoo käyvänsä mökin postilaatikollakin aina perhoshaavi matkassaan, oli kynnys moiseen varsin pieni.

Vierailukeskuksella nähtävää näyttelyä Juhani Itämies suosittelee kaikille kiinnostuneille. Opittavaa se ainakin tarjoaa.

- Tässä oppii esimerkiksi, että sinisiipilajeja on melko liuta, tai että moni kaaliperhoseksi luultu laji ei sellainen olekaan. Olen koettanut myös kerätä yhteen asioita, jotka helpottaisivat itse kutakin tunnistamaan perhosia, tutkija markkinoi.

Hän pitää kesän aikana myös luennon perhosista. Sellainen on tiedossa ainakin lauantaina 6. kesäkuuta, jolloin näyttely myös virallisesti avataan. Ja jos suosiota riittää, saattaa esiintymisiä tulla toinenkin. Matka luennoimaan ei ainakaan ole pitkä.

Perhosmäärät elävät vuosien mukaan. Hyvän ja huonon perhosvuoden erot voivat olla jopa kymmenkertaiset. Kuluva kesä näyttää olevan perhosten osalta ainakin Olkiluodossa hyvä.

- Siltä näyttää, vaikka itse vähän mietinkin, miten tämä varhainen liikkeellelähtö olisi vaikuttanut. Mutta nyt havainnot puhuvat kyllä sen puolesta, että tulossa on oikein hyvä perhosvuosi.

Niitä voi siis bongata luultavasti tulevana kesänä myös livenä. Mutta jos haluaa pelata varman päälle ja nähdä kerralla useamman lajin, tai sitten tehdä vaikutuksen myöhemmin kasvaneella lajituntemuksellaan, kannattaa navigaattorille kertoa osoitteeksi Olkiluodon Vierailukeskus.

Olkiluodon päiväperhoset -näyttely on avoinna Olkiluodon Vierailukeskuksessa lauantaista 6. kesäkuuta 2026 alkaen. Näyttelyn avajaiset la 6.6.2026 klo 12 alkaen. Ohjelmassa myös Juhani Itämiehen luento. Näyttelyyn ja avajaisiin on vapaa pääsy. Lämpimästi tervetuloa!