Automaatioinsinöörin pitkään uraan on mahtunut monenmoista
Juho Niemen työ Olkiluodossa täyttää jo täysi-ikäisyyteen vaaditun vuosimäärän. Hän nimittäin aloitti täällä vuonna 2007 ja on työskennellyt Olkiluoto 3 -laitosyksikön parissa siitä saakka. Tosin hän on ehtinyt tarkastella asiaa useammasta eri näkökulmasta. Mielenkiintoiset haasteet ja hyvä porukka ovat pitäneet työmotivaation korkealla.
Kotimaakuntaa Niemen ei ole tarvinnut vaihtaa – ei edes opiskeluvaiheessa, sillä lukion jälkeen häntä kutsui Satakunnan ammattikorkeakoulu Porissa. Pääaine tuki tulevaa: se oli sähkövoima- ja automaatiotekniikka.
– Tekniikka on aina ollut minun juttuni. Olen pienestä pitäen tykännyt purkaa laitteita palasiksi ja koota ne sitten takaisin, mies muistelee opiskeluvalintojaan.
Opintojen ja Olkiluodon väliin mahtui viitisen vuotta automaatioalan yrityksessä. Sitten tuli vastaan työpaikkailmoitus, joka herätti kiinnostuksen. Siinä haettiin automaatio-osaajia TVO:lle. Energia-alalta hänellä oli jo jonkin verran kokemusta, sillä ammattikorkeakoulun aikaan hän oli ehtinyt olla kesähommissa Fortumin Tahkoluodon hiilivoimalassa – tosin ei vielä tuolloin asiantuntijatehtävissä.
– Olkiluotoa olin ajatellut potentiaalisena työpaikkana jo pidempään, ja kun näin avoimen paikan, päätin heti hakea, hän kertoo.
Keski-Eurooppa kutsui nopeasti
Pitkään ei Niemi tosin ehtinyt Olkiluotoon vielä tuolloin asettua. Vain pari kuukautta myöhemmin työ vei hänet perheineen Saksan Erlangeniin, jossa olivat meneillään OL3:n automaatiokaappien tehdastestit.
– Ulkomaan komennus oli kokemus, jota olin oikeastaan toivonutkin pääseväni kokemaan. Lisäksi se oli tietysti ammatillisesti erittäin mielenkiintoinen ja hyödyllinen, kun pääsi käytännössä näkemään laitteita jo testivaiheessa, hän kertoo.
Kyseiset, laitoksen turvallisuusautomaation kannalta erittäin kriittiset laitteet työllistivät miestä myös kotiutumisen jälkeen.
– Kaapit jäivät Erlangeniin, ja minä lähdin tänne toimistohommiin. Tässä vaiheessa työni oli pääsääntöisesti asiakirjojen teknistä tarkastusta ja tiivistä yhteistyötä STUKin kanssa, hän tuumaa.
Uuden etapin urapolkuun toi seuraavaksi OL3:n käyttöönotto, jossa Niemi kantoi vastuuta käyttöönoton valvonnasta. Näitäkin aikoja mies muistelee lämmöllä.
– Kyllä siinä tuntui siltä, että tässä ollaan tekemässä historiaa. Etenkin, kun aloimme lähestyä loppusuoraa ja pääsimme varsinaisiin toiminnallisiin kokeisiin. Niissä oli erittäin hienoa olla mukana.
Neljän palikan mies
Vaikka Niemi onkin ollut Olkiluodossa jo pitkään ja työskennellyt automaation parissa, tylsäksi aika ei ole käynyt.
– Työ on muotoutunut koko ajan, ja näihin 18 vuoteen on mahtunut paljon erilaisia tehtäviä, joista olen pitänyt, hän kertoo.
Hän tapaakin jakaa TVO-vuotensa neljään osioon:
– Komennus, paperityövaihe, käyttöönotto ja nyt sitten kunnossapito, hän listaa.
Tänä päivänä Niemen vastuulla on turvallisuusautomaation kunnossapito. Mutta miksi vasta pari vuotta toiminnassa ollut OL3 edes vaatii niin tarkkaa kunnossapitoa?
– Kunnossapito ei suinkaan tarkoita pelkkää huoltoa ja korjaamista, vaan laitosta testataan ympäri vuoden. Lisäksi nyt, kun laitos on edelleen uusi, haemme vielä parhaita menetelmiä ja toimintatapoja, Niemi sanoo.
Työkaveriksi?
Automaatio on sektori, johon Olkiluodossa haetaan osaajia melkein kroonisesti – myös tällä hetkellä. Niemi itse ainakin on valmis suosittelemaan tätä työpaikaksi oman alansa osaajille.
– Automaatioinsinöörille täällä on kyllä taatusti tarjolla mielenkiintoisia ja haastavia työtehtäviä. Ja onhan tämä paikkana aivan erityislaatuinen. Täältä löytyy kolme laitosta, mukaan lukien koko Euroopan uusin tuotannossa oleva laitosyksikkö ja vielä Posivan loppusijoitustoiminta päälle. Ei tällaista tonttia Suomessa toista ole, hän tiivistää.
Bonuksena hän lupaa kaupan päälle myös hyvän porukan.
– Meillä on ollut automaatiossa aina huippuporukka, joka koostuu niin asentajista, kunnossapitoinsinööreistä kuin teknisistä asiantuntijoistakin, hän tuumaa.
Liikunta maistuu
Vapaa-ajalla Juho Niemi kertoo olevansa varsin aktiivinen liikunnan harrastaja. Ja onpa hän tottunut taittamaan työmatkojakin polkien. Raumalta ei kuulemma ole lainkaan liian pitkä matka.
Liikkumisen lisäksi lempipuuhat kalskahtavat perisuomalaisilta eli kattavat veneilyn, mökkeilyn ja kalastuksen. Niitäkin mies pääsee harjoittamaan työpaikkansa tuntumassa, sillä viimeiset kolme vuotta perheen mökki on löytynyt eräästä lähisaaresta vain parin kilometrin päässä työpaikalta.
Teksti: Ville Kulmala
Kuvat ja video: Tapani Karjanlahti
Jaa somessa