× Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää täältä
Etusivu  /  VASTUULLISUUS  /  Suomen suurin ilmastoteko  /  Ydinvoima-alalla riittää töitä
Graafi_90prosenttia.png
Graafi_paastot.png





















































Professori Juhani Hyvärinen: Ydinvoima-alalla riittää töitä

Lappeenrannan teknillisen yliopiston ydinvoimatekniikan mallinnuksen professori, Juhani Hyvärinen, pitää ydinvoima-alaa hyvänä alanvalintana, sillä töitä kyllä riittää. Alalla tapahtuu juuri nyt paljon uutta, ja suomalaisille asiantuntijoille on kysyntää myös ulkomailla.

Juhani Hyvärinen, millaisena näet ydinvoima-alan tulevaisuuden ja houkuttelevuuden nuorten opiskelijoiden kannalta? Millainen on alan työllistävyys?

- Suomessa on virkeä teollisuus ja monia alan yrityksiä. OL3 on hyvä esimerkki: sen suunniteltu käyttöikähän on 60 vuotta. Nyt nuori voi hyvin käydä alan koulutuksen, työskennellä OL3:ssa ja jäädä sieltä vielä eläkkeelle. Olkiluodon lisäksi on tietenkin myös muita voimaloita, ja alalla on monia erilaisia tehtäviä: on uuden voimalan rakentamista Pyhäjoella tai työskentelyä jo olemassa olevissa laitoksissa, Olkiluodon lisäksi Loviisassa. Käytetyn polttoaineen loppusijoitus alkaa nyt, senkin parissa löytyy työpaikkoja. Ja tietenkin tutkimuksessa myös.

Suomalaisille asiantuntijoille on ulkomailla kysyntää. Meillä on hyvä ja kattava koulutus alalla. Jotkut suomalaiset ovat jääneet töihin ulkomaille. Suomalaisia on mennyt ydinalan tehtäviin muun muassa Saksaan ja Ruotsiin, samoin Lähi-Itään, esimerkiksi Arabiemiraatteihin, jossa rakennetaan paljon. Ydinvoima-ala on siinä mielessä turvallinen alanvalinta, että töitä kyllä riittää.

Juhani_Hyvarinen_2.jpgMinkä verran maailmalla on tällä hetkellä rakenteilla olevia voimaloita?

- Kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n mukaan käytössä on tällä hetkellä 455 voimalaitosreaktoria ja rakenteilla on 55. Käytössä oleviin on tässä laskettu myös muutama sellainen uusi voimala, joissa koekäyttö on vielä kesken, muun muassa OL3:n sisarlaitos Taishan 1 Kiinassa.

Näetkö, että ydinvoima-ala on uudistuva ja innovaatiokykyinen?

- Se täytyy sanoa, että ydinvoima-alalla tapahtuu paljon uutta: on erilaisia laitosvaihtoehtoja, esimerkiksi pieniä ja modulaarisia laitoksia. Ne ovat siis perinteisiä ydinvoimaloita pienempiä ja niissä on pienemmät tehot. Tällaisissa pienissä ja modulaarisissa laitoksissa turvallisuus on mahdollista toteuttaa niin, että se hoituu laitoksen sisällä itsestään. Lämpöä saadaan niissä siirtymään ja taas jäähtymään luonnollisin keinoin. Turvallisuuskin on niissä silloin ymmärrettävämpää kuin suurissa laitoksissa, joissa turvallisuusjärjestelmät ovat monimutkaisia.

Uusien ydinvoimaloiden ei siis välttämättä tarvitse olla mitään Iisakin kirkkoja. Niitä voisi rakentaa paljon, ja niistä voisi tulla arkisempia. Ne soveltuisivat hyvin kaukolämmöntuotantoon, joka on Suomessa paljon sähköntuotantoa suurempi hiilidioksidin päästäjä. Sähköntuotantoon rakennetuista ydinvoimaloistakin voisi ottaa kaukolämpöön jopa 1000 MW, mutta silloin tarvitsisi laitoksen lähimaastossa olla iso lämmön kuluttaja. Kaukolämpöputken rakentamista Loviisa-Helsingin välille on pohdittu, mutta Helsinki ei välttämättä halua olla riippuvainen yhdestä isosta lämmönlähteestä. Sen sijaan pieniä ja modulaarisia voimaloita, puhtaita lämpöreaktoreita, voisi olla Helsingin lähistöllä useita. Tämä vaatisi vain uudenlaista ajattelua.

Mitkä ovat energiavarastoinnin kustannukset?

- Energian varastointi on hieman monimutkainen aihe, sillä energiavarastoja on hyvin erilaisia ja erikokoisia. Yksi esimerkki pienestä energialaitoksesta on päivittäin taskussa kulkeva puhelimen akku. Sen turvin voi käyttää puhelinta ja selata nettisivuja, mutta kahvia sillä ei enää pysty keittämään.

Esimerkiksi aurinkovoima ja tuulivoima vaatisivat energian varastointia, sillä ne ovat sääriippuvaisia eivätkä ne pysty mukautumaan sähköenergian kysynnän kanssa. Moderni akkuteknologia riittää kotona kahvinkeittimen pyörittämiseen, ja sähköautolla pääsee jo useita satoja kilometrejä, mutta isoja tehtaita ei ikinä voida käyttää akkujen varassa. Ainoa vaihtoehto teollisen kokoiseksi energiavarastoksi on pumppuvoimala ja vesialtaat. Sellaisia Norjassa on paljon. Norja hyötyy, kun se voi myydä Tanskan tuulivoimalla tuottamaa halpaa sähköä kalliilla takaisin Tanskalle, kun tuuli tyyntyy.


Onko ydinvoimalla maksimia? Kuinka paljon ydinvoimaa voi olla?

- Suomessa ydinvoiman maksimi tulee siitä, mikä on meidän kulutus ja kuinka suuri osuus siitä halutaan kattaa ydinvoimalla. Yleensä ei ole järkevää nojata vain yhteen tuotantomuotoon, vaan energiajärjestelmässä on hyvä olla monta tuotantomuotoa, jotka tukevat toisiaan. Norja on hyvä esimerkki siitä, mitä voi käydä kun nojataan vain yhteen muotoon. Tänä kesänä on satanut hyvin vähän ja vesialtaat ovat olleet kuivumaisillaan.

Sitten toinen seikka on uraanin saatavuus, uraanihan on rajallinen luonnonvara. Maailman uraanivaroja on kartoitettu, ja kartoituksen mukaan uraania riittää nykykulutuksella noin 300 vuodeksi. Ydinvoima on todella materiaalitehokasta, vain noin kymmenen prosenttia tuotantokustannuksista menee polttoaineeseen. Jos tavoiteltaisiin ydinvoiman maksimia, uraanin hinta nousisi jossain vaiheessa. Silloin pitäisi kehittää uudenlaista reaktoritekniikkaa, jossa uraania hyödynnettäisiin nykyistä tehokkaammin. Nyt luonnonuraanista hyödynnetään yksi prosentti. Hyötöreaktoreilla pääsisimme noin 60-80 prosentin hyödyntämisasteeseen, silloin ydinpolttoainetta riittäisi käytännössä ikuisesti. Hyötöreaktorien teknologia on demonstroitu teollisessa mittakaavassa jo 1980-luvulla, mutta niitä ei vain ole kaupallistettu vielä, koska ydinpolttoainetta on riittänyt hyvin kaikille.

Kaiken kaikkiaan ydinvoima-alan tulevaisuudessa on lopulta kyse poliittisesta tahdosta. Onneksi Suomessa on tehty hyvää ilmastopolitiikkaa, ja ydinvoimalaitoksia on täällä pidetty hyvin. Laitosten käyttökertoimet ovat globaalissa vertailussa hyvät. Toiseksi, teollisuuden pitää myös pystyä lunastamaan lupauksensa, ydinvoimahankkeet pitää viedä kunnolla maaliin. Tämä ei ole vain yksittäisistä voimayhtiöistä kiinni, vaan koko alasta ja kaikista alan toimijoista – niin teknologiatoimittajista, palveluyrityksistä, yliopistoista, tutkimuslaitoksista kuin viranomaisistakin.


Tekstit: Annika Rinne, Pasi Tuohimaa
Kuvat ja video: Tapani Karjanlahti

Graafi_90prosenttia.png
Graafi_paastot.png