× Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää täältä
Etusivu  /  VASTUULLISUUS  /  Suomen suurin ilmastoteko  /  Ydinvoima päästövähennysten mahdollistajana

Ydinvoima päästövähennysten mahdollistajana

Asiantuntijakeskustelu: "Miten suuri ongelma on ilmastonmuutos"?
Keskustelijoina Ilmatieteen laitoksen tieteellinen johtaja, professori Ari Laaksonen sekä tietokirjailija Rauli Partanen.




Minkä mittakaavan ongelma ilmastonmuutos on? Miten suuresta haasteesta on kyse?

Rauli Partanen: Pitkällä aikavälillä on kyse eksistentiaalisen mittakaavan ongelmasta. Hallitsematon ilmastonmuutos aiheuttaa dramaattisia vaikutuksia ilmastossa ja ympäristössä ja sitä mukaa ihmisten toiminnassa. Ruokapuoli on tietysti yksi iso huolenaihe, ruoantuotanto kärsii ja kuivuus uhkaa. Siinä tulee äkkiä kiire käynnistää uudelleen Suomen alas ajettu ruoantuotantokapasiteetti. Geopoliittiset ongelmat tulevat olemaan omassa mittakaavassaan verrattuna nykyisiin pakolaisongelmiin ja niin edelleen.

Ari Laaksonen: Olen ehdottomasti samaa mieltä pitkän aikavälin vaikutuksista. Säät vaihtelevat Suomessa normaalistikin. Jos vaikka ajatellaan viime kesää, Suomen maatalous oli pitkän helteen ja kuivuuden takia ongelmissa. Viime kesänä se oli puolestaan ongelmissa alkukesän kylmyyden, kasvukauden viivästymisen ja toisaalta sateisen syksyn takia. Mutta sitten kun ajatellaan globaalissa mittakaavassa ilmastonmuutosta, niin se on mittava ongelma. Eniten siinä huolestuttaa merenpinnan nousu, se aiheuttaa isoja ongelmia sekä köyhissä että rikkaissa osissa maapalloa. Jos merenpinta nousee metrejä, mitä tapahtuu? Emme osaa edes kuvitella sitä.

Partanen: Rikkaan länsimaalaisen näkökulmasta ajattelee, ettei tämä kosketa meitä, mutta ihmismassat tulevat lähtemään liikkeelle. Pari vuotta sitten tuli brittien ulkoministeriltä katsaus aiheeseen, jossa kerrottiin, että tulevat muutto- ja pakolaisaallot ylittävät kansainvälisen avustuskoneiston resurssit.

Onko haasteen suuruutta ymmärretty?

Partanen: Ei. Yhteiskunnallinen keskustelu on jännää: kun puhutaan rajusta ilmastonmuutoksesta, niin sitä pidetään helposti tuomiopäivän maalailuna, ja jos taas annetaan optimistisia arvioita, niin sitten ei synny tahtotilaa tai toimintaa. Mitenhän keskustelua ilmastonmuutoksesta sitten pitäisi käydä? Toinen haaste keskustelun käymisen kannalta on ristiriitaisuus hallituksen talouskasvutavoitteissa ja päästövähennyksissä. Historiallisesti talouskasvu on tarkoittanut energiankäytön kasvua ja päästöjen kasvua selkeällä korrelaatiolla. Eli on melko skitsofreenista ajaa talouskasvua ja päästöjen vähentämistä yhtä aikaa, joskin toisaalta talouskasvu kannustaa investointeihin, joita myös tarvitaan, kunhan ovat puhtaaseen teknologiaan. Toki talouskasvu luo työpaikkoja ja hyvinvointia, mutta ristiriitaisuus tavoitteissa ja uutisissa ei auta ketään ymmärtämään ilmastonmuutoksen mittakaavaa.

Laaksonen: Poliitikkojen haaste on tietenkin se, että heillä horisontti on usein kymmenen vuotta. Nyt pitäisi puhua asioista, jotka ovat toisessa mittakaavassa. Jos nyt ajatellaan tavoitteita, esim. Pariisin tavoitteita, että yritetään pitää ilmaston lämpeneminen 1,5 asteessa tai vähän realistisemmin kahdessa asteessa, se tarkoittaisi, että koko globaalilla tasolla hiilidioksidipäästöjen pitäisi loppua 2050-2070 -luvulla. Ja sen jälkeen pitää pystyä vähentämään hiilidioksidia ilmasta. Suuren mittakaavan hiilidioksidin poisto on aivan teknologista utopiaa.

Partanen: Sitten kun tuohon otetaan vielä se perspektiivi, että me emme voi estää, eikä se ole eettisessä mielessä mahdollistakaan, köyhiä maita tavoittelemasta parempaa tulevaisuutta ja talouskasvua ja lisäämästä sen myötä energiankäyttöään. Ne tulevat siis lisäämään energiankulutusta, ja helpoiten se tulee fossiilisista polttoaineista. Köyhät valtiot tulevat todennäköisesti kasvattamaan fossiilisten käyttöänsä vielä ainakin 10-15 vuotta. Kuinka iso osuus päästövähennystarpeesta jää länsimaille, jos oletetaan että tämä osa maapalloa tulee vielä lisäämään päästöjään? Kuinka nopeasti länsimaiden pitäisi kompensoida, jottei päästöbudjetti tule käytettyä? Näkemieni arvioiden perusteella se olisi kokoluokkaa kymmenen prosentin vuotuinen päästövähennysten tarve joka vuosi seuraavat 30 vuotta.

Laaksonen: On toki menestystarinoita: Esimerkiksi Iso-Britannia on verotuksellisin keinoin onnistunut vähentämään fossiilisia päästöjään 1800-luvun tasolle, mutta se on vain yksi valtio. Sitten herää kysymys: kuinka iso osa länsimaista on vähentänyt päästöjään syytämällä niitä kehittyviin maihin?

Partanen: Merkittävä osa päästövähennyksistä, jopa puolet, on sitä, että tuotanto on vain siirretty muualle ja sama energia kuitenkin tuodaan sieltä ja kulutetaan. Mikä surullisinta, niin energiantuotanto näissä maissa, kuten Kiinassa, on paljon likaisempaa kuin Suomessa ja Ruotsissa.

Laaksonen: Toki Kiinassa ollaan kovaa vauhtia puhdistamassa sitä. Mutta ei sekään ole paljoa näkynyt. Pari vuotta oli toivoa. Näytti siltä, että päästöjen kasvu on pysähtynyt, mutta vuonna 2017 nähtiin ettei ollutkaan.

Partanen: Ilmastonmuutoksesta keskustelemiselle asettavat haasteen myös kirjanpidolliset asiat, päästöjen laskemiseen on monenlaisia menetelmiä. Ihmiskunta on ponnistellut ja on tullut onnistumisia. Välillä on ainakin kirjanpidon mukaan tasattu maapallon hiilidioksidipäästöjen kasvua, mutta ilmakehä ei ole valitettavasti vielä huomannut näitä ponnisteluja.

Laaksonen: Se pitää muistaa, että päästöjen väheneminen näkyy pitoisuuksissa hitaammin. Käyrien pitäisi alkaa tasoittua muutaman vuoden viiveellä. Mutta se on ihan totta, että päästöjen väheneminen pitää pystyä todentamaan.

Rauli-Partanen-ja-Ari-Laaksonen-1.jpg
Keskustelijoina Ilmatieteen laitoksen tieteellinen johtaja, professori Ari Laaksonen (kuvassa keskellä) sekä tietokirjailija Rauli Partanen (kuvassa vasemmalla).


Onko ilmastonmuutos vielä mahdollista saada hallintaan vai onko peli jo menetetty?

Laaksonen: Tietyllä tavalla peli on jo menetetty, ilmastonmuutos on jo tapahtunut. Vaikka me tänä päivänä lopettaisimme kaikki päästöt, niin tässä olisi vielä muutaman asteen kymmenyksen lämpeneminen edessä ja sillä tasolla pysyttäisiin pitkään.

Partanen: Ja sehän ei ole mahdollista lopettaa kaikkia päästöjä, koska silloin meidän yhteiskuntamme romahtaisi.

Laaksonen: Näin se on, ja kun me emme lopeteta niitä päästöjä, niin tässä tullaan kyllä menemään vähintään siihen kahteen asteeseen globaalisti. Pitäisin pienenä ihmeenä, jos siihenkään päästäisiin. Toisaalta se on sen suuruusluokan asia, että sitä pitää pyrkiä tavoittelemaan.

Mitkä ovat tärkeimpiä keinoja ilmastonmuutoksen selättämisessä/hillitsemisessä?

Laaksonen: Energiantuotannosta tulevien hiilidioksidipäästöjen vähentäminen.

Partanen: Energia on kuitenkin se kaksi kolmasosaa kokonaispaletista. Jos loput koostuvat metsän ja maankäytöstä ja ruoantuotannosta, niin energiasta me ainakin tiedämme, miten sitä voidaan tehdä ilman suurempia päästöjä. Energiantuotanto on jollain tapaa helpommin hallittavissa ja miellettävissä oleva kokonaisuus.

Laaksonen: Toisaalta energia on tietyllä tavalla vaikein, koska kaikki toiminta riippuu siitä, miten energiaa tuotetaan, ja se, että sitä tuotetaan taloudellisesti.

Partanen: Mutta sehän siinä on hienoa, että kun energiaa tuotetaan puhtaasti - kun rakennat tuulipuiston tai ydinvoimalan tai saat suljettua yhden kivihiilivoimalaitoksen - niin se yksi teko pienentää kaiken sen toiminnan hiilijalanjälkeä, jota sillä energialla tehdään. Siksi itse puhun paljon energiasta ja koitan keksiä mitä keinoja siinä on, koska se on jollain tapaa hallittavissa oleva kokonaisuus ja sen vaikutukset ovat tosi laajat.

Laaksonen: Pitää vain keksiä keinot, miten saadaan yhteiskunta siirtymään fossiilisista päästöttömiin.

Partanen: Näitähän on erilaisia malleja. Itse tykkään James Hansenin ehdottamasta hiilimaksusta, joka kulkee nimellä fee and dividend. Siinä öljylähteellä tai kaivoksen ulostulossa maksetaan sen suuruinen rahamäärä aiheutetuista päästöistä, että sillä on vaikutusta. Kerätyt maksut jaetaan perustulona tasan maailman kansalaisille. Silloin paljon päästöä sisältävien tuotteiden hinta nousisi ilman että talous romahtaa, ja ihmiset alkaisivat suosia vähäpäästöisempää kuluttamista.
Ja jos markkinat tarvitsevat muokkausta, niin muokataan ne sellaisiksi, että päästövähennykset ovat siellä kärkitavoitteena. Eikä niin, että luvataan X % jotain tiettyä päästövähennysten sivutavoitetta. Jos markkinan halutaan toimivan, niin sitten päästöille on laitettava hinta.

Mikä on mielestäsi eri tuotantomuotojen osuus / rooli kasvihuonepäästöjen vähentämisessä?

  • Aurinko, tuuli, ydin, vesi, maakaasu, turve, biomassa
Laaksonen: Aurinkoenergian osuus on pieni, mutta sen käyrä näyttää jyrkimmin ylöspäin. Auringossa on iso potentiaali mutta myös isot haasteet: siihen tarvitaan isot pinta-alat ja tasavirtakaapelit. Valtiot, jotka omistavat soveltuvia alueita, eivät myöskään välttämättä ole kaikkein helpoimpia kumppaneita.

Partanen: Jos tilastoja katsotaan, niin vesivoima on isoin, sitten ydinvoima, tuulivoima ja aurinko. Bio on siellä myös, mutta niitä on niin montaa eri sorttia ympäristövaikutuksiltaan, etten haluaisi niputtaa niitä kaikkia yhteen. Eniten itseäni huolestuttaa ydinvoiman korvia huumaava poissaolo energia- ja ilmastopoliittisesta keskustelusta Euroopassa.

Rauli-Partanen-ja-Ari-Laaksonen-3.jpg

Miksi ydinvoimaa ei nähdä keinona saavuttaa ilmastotavoitteita?

Partanen: Nytkin jopa puolet Euroopan vähäpäästöisestä energiasta tuotetaan ydinvoimalla, mutta silti sitä ei oteta mukaan ilmastokeskusteluun, vaan se tietoisesti yritetään lakaista maton alle. Jopa Hollannissa ministeri ehdotti ydinvoiman lakkauttamista ja sen korvaamista maakaasulla. Jos ilmapiiri on tällä tasolla, niin ei tästä tule mitään. Ydinvoiman pitäisi päästä keskusteluun mukaan. Se ei ole kovin hyvässä maineessa, mutta meidän pitäisi innostua siitä vastaavalla tavalla kuin on innostuttu auringosta ja tuulesta. Annetaan sille mahdollisuus. Tässä tilanteessa ei ole varaa valita tuotantomuodoista omaa ”lempparia” ja syrjiä kaikkia muita.

Laaksonen: En ota kovasti kantaa eri päästöttömiin tuotantomuotoihin, niiden hyviin ja huonoihin puoliin, koska olen virkamies ja nämä ovat hyvin poliittisia asioita. Päästöttömät tuotantomuodot ovat hyviä ja niiden osuutta pitää lisätä. Pitää luoda toimiva järjestelmä, on se keino sitten verotus tai mikä tahansa, jolla päästöistä joudutaan maksamaan.

Partanen: Ehkä Euroopan päästökauppajärjestelmä oli ensimmäinen systeemi, joka maailmassa on rakennettu päästöjen vähentämiseksi. On luonnollista, ettei se ole täydellinen, ja virheistä pitää oppia.

Pitäisikö ydinvoimaa tuoda aktiivisemmin esille osana päästövähennysten keinovalikoimaa? Kenen toimesta?

Partanen: Poliitikot on tietysti yksi taho. Mutta ilmapiirihän on se, että poliitikolla ei ole oikeastaan mitään saavutettavaa sillä, että hän puoltaisi ydinvoimaa tai puhuisi ydinvoimasta myönteisesti. Hänellä on vain hävittävää, koska siitä tule helposti noottia ydinvoimavastaisilta ympäristöjärjestöiltä. Suomessa on kuitenkin aika virkistävästi ollut poliitikkoja, jotka on rohjenneet sanoa ydinvoimasta positiivisiakin asioita. Sitä tarvitaan, koska keskustelua pitää normalisoida. En usko, että virkamiehelle tulee noottia, jos hän sanoo, että me tarvitsemme lisää tuulivoimaa tai aurinkovoimaa tai muita uusiutuvia, mutta ongelmia tulee, jos sanoo että ydinvoimaa pitää lisätä. Ydinvoimaan liittyy jokin stigma. Jos me emme pääse eroon siitä stigmasta, niin me emme ikinä pääse innostumaan aiheesta ja katsomaan sitä neutraalisti.

Laaksonen: Nykyään vihreissäkin on nuoria poliitikkoja, jotka käsittävät mikä on ilmastonmuutoksen ongelmien mittakaava verrattuna joihinkin muihin ympäristöongelmiin.

Partanen: Sitä soisi, että muutkin vihreät poliitikot ja ympäristöjärjestöt maailmalla käyttäisivät matematiikkaa. He aina peräänkuuluttavat, että hommat pitää laskea auki. Olisi paikallaan, että he oikeasti laskisivat tämän itse rehellisesti auki, eivätkä turvautuisi käsillä oleviin helppoihin argumentteihin ”liian kallista, liian hidasta”. Tehdään siitä halvempaa ja tehdään siitä nopeampaa, niin kuin me teemme tällä hetkellä tuuli- ja aurinkovoimastakin.

Laaksonen: Ongelma ydinvoimassahan on, että sitä ei ole alun perin kehitetty energiateollisuuden tarpeisiin vaan ydinaseita varten.

Partanen: Olen osittain samaa mieltä ja osittain eri mieltä. Tiettyjä valintoja on tietysti uraanin kanssa tehty. Koska uraanista oli hyvä valmistaa pommimateriaalia, niin siihen keskityttiin. Viime aikoina on keskitytty lähinnä siihen, miten ydinvoimasta tehtäisiin vieläkin turvallisempaa. Jos tilastoja katsotaan, niin ydinvoimahan on turvallisin tapa tuottaa energiaa. Samalla on unohdettu se, että kyllä tämän pitää olla myös business case. Jos meillä on markkinat, joku muu kuin kommunistinen järjestelmä, niin sitä pitää myös kaupallisesta kustannusten karsimisen näkökulmasta kehittää, eikä vain niin, että maksimoidaan turvallisuutta hinnalla millä hyvänsä.

Rauli-Partanen-ja-Ari-Laaksonen-2.jpg

Kun puhutaan energiantuotannon päästöistä, puhutaan paljon CO2-päästöistä. Ovatko pienhiukkaspäästöt jääneet liian vähälle huomiolle?

Laaksonen: Tietyssä mielessä eivät ole. Siellä missä pienhiukkaspäästöt ovat suurin ongelma, esimerkiksi Kiinassa, päästövähennykset tulevat enemmänkin ilmanlaadusta kuin hiilidioksidista. Toki he ovat nyt aktiivisesti myös ajamassa hiilidioksidipäästöjen vähentämistä, mutta kyllä siellä ykkösenä on ilmanlaatu. Täällä Suomessa puolestaan on maailman paras ilmanlaatu.

Partanen: Mutta täälläkin pienhiukkasiin kuolee vuosittain ennenaikaisesti pitkälti toistatuhatta ihmistä. On raskaan liikenteen päästöt ja isoja polttolaitoksia.

Laaksonen: 1980-luvun jälkeen saatiin polttolaitokset kuriin. Mutta jos ajatellaan pienpolttoa, niin ongelma on olemassa: esimerkiksi Ilmatieteen laitoksella Kumpulassa on mitattu talviaikaan, että puolet nokihiukkasista oli pienpoltosta, ja tämä siis kaupunkialueella.

Partanen: Se romanttinen takkatuli ei ole kyllä keuhkoille kovin romanttinen.

Laaksonen: Ja toinen merkittävä tekijä ovat dieselpäästöt Euroopassa.

Partanen: Minusta pienhiukkaspäästöistäkin pitäisi enemmän puhua. Etenkin se on ongelma Kiinassa, mutta on se sitä Euroopassakin. Meillä on hiilivoimalaitoksille tiukat rajat pienhiukkaspäästöille, mutta yli puolet niistä on saanut poikkeusluvan, eli ne saavat päästää enemmän kuin mitä säädökset sallivat. Kyseessä ei enää ole poikkeuslupa, jos yli puolet saa luvan ylittää päästörajat. Euroopassakin yli 20 000 ihmistä menehtyy ennenaikaisesti pelkästään kivihiilen poltosta johtuen. Ajatelkaa jos ydinvoiman johdosta joku oikeasti kuolisi, siitä nousisi hirveä haloo. Mutta se on tavallaan business as usual, että pelkkä hiilivoima tappaa saman verran kuin liikenneonnettomuudet. Suurimpia pienhiukkaspäästöjen aiheuttajia Euroopassa ovat Puola, Saksa ja entisen itäblokin maat.

Laaksonen: Kun ilmasto lämpenee, niin Etelä-Euroopassa voi näkyä sama ilmiö joka Yhdysvalloissa jo näkyy, eli ilmanlaatuongelmien lisääntyminen. Ruotsissa herättiin jo siihen.

Mikä vaikutus on kuluttajien tekemillä valinnoilla, onko teoilla vaikutusta?

Laaksonen: On varmasti, kun ajattelee ihmisiä suurina laumoina. Laumakäyttäytyminen määrää paljon sitä, mitä kuluttajille tarjotaan. Se lähtee kuitenkin yksittäisistä ihmisistä.

Partanen: Tämä on ikuisuusdebatti, että onko yksittäisellä ihmisellä tai pienellä Suomella mitään väliä, kun se on niin pieni osa kokonaisuutta. Totta kai kokonaisuus liikkuu hitaasti, mutta se liikkuu siihen suuntaan mihin sitä liikutetaan. Yksittäisen kuluttajan tärkein päätös on äänestää. Eduskunnassa ja maailman parlamenteissa tehdään ne muutamat päätökset, jotka vaikuttavat isosti, siinä missä maailman kuluttajilta vaaditaan päivittäin miljardeja päätöksiä.

Laaksonen: Tämä on tietyllä tavalla moraalinen kysymys. Ihan moraalisessa mielessä meidän pitää olla mukana tekemässä sitä. Kyse on siitä, oletko talkoissa mukana vai oletko vapaamatkustaja.

Partanen: Mitä enemmän ihmiset ovat mukana, sitä helpompi on saada kaikki muutkin mukaan. Kyllä sillä on merkitystä. Kun teet kuluttajavalintoja ja sosiaalisen median aikakautena kerrot valinnoistasi muillekin, niin sillä on vaikutusta. Itse ainakin otan kuluttamisinformaatiota sosiaalisesta mediasta vertaisryhmiltä. Jos kaikki latailisi someen pihvin kuvia, se voisi muuttaa omaakin käytöstä tiettyyn suuntaan.


Teksti: Annika Rinne, Pasi Tuohimaa
Kuvat ja video: Tapani Karjanlahti

Graafi_90prosenttia.png
Graafi_paastot.png