Olkiluodon luontokuvaprojektin kuvaustunnelmia
3.1.2017
Syyskuun alussa lähialueen luontokuvaajat ja TVO aloittivat kuvausprojektin, joka huipentuu luontokuvanäyttelyyn Olkiluodon vierailukeskuksessa. Tutustu Hannu Huovilan kuvaan ja tarinaan lumisesta tyrnistä.
Pehmeä hämärä tuli lumisateen mukana. Merenlahden yllä kaartuvat kaislat notkuvat lumen painosta. Aallot keinuttavat lahdelle muodostunutta jääriitettä saaden sen helisemään tuhansin tiu'uin. Tyrnipensaiden marjat näyttävät kauniin oranssilta valkeassa maisemassa. Vaaleanvihreät lehdet sinnittelevät kiinni pensaissa, joiden tummempi runko tuo lisää kontrastia niukkaan värimaailmaan. Pensaissa pyrähtelee tiaisia. Punarinta tiksuttaa; ei täältä vielä ole mihinkään lähdetty.
Meren pinta on alhaalla ja rantakivikko paljastunut niin, että siinä on helppo kulkea. Helpompaa on kuin pujottelu märkää lunta oksiltaan pudottelevassa tervalepikossa. Rauha on lumisateen jälkeen syvä, käsin kosketeltava. Mutta kohta alkaisi tuulla. Lumi putoilisi puista ja kaislikot puhdistuisivat. Vain lumihatun saaneet kivet saisivat pitää valkoiset lakkinsa, kunnes lämpö olisi nekin valuttanut vetenä kivien kylkiä pitkin mereen.
Tuuli nousee. Ensin se kahisuttaa kaislikkoa varovaisesti ja jää odottamaan. Ikään kuin varmistaakseen onko se tervetullut. Seuraa uusi tuuppaus kaislikossa ja samalla tölväistään jo vankempiakin pensaita rannalla. Kun vilkaisee ylös, huomaa, että kuusikko huojuu jo, ja kohta tuuli pyörittelee koko kasvustoa niin, että märkä lumi sinkoilee sinne tänne. Metsä muuttuu tummaksi, niukkasävyiseksi, luotaan työntävän oloiseksi. Meren puolella näkyy vielä sävyjä. Tummat pilvet roikkuvat alhaalla, tummina kuin itse meri. Kivien valkoiset hatut näyttävät hauskoilta. Jos käy hyvä tuuri, pilvimassa repeää läntisessä horisontissa, aurinko lyö oranssinpunaisen kiilansa meren ja pilven väliin ja maisema muuttuu taas.
Kuva ja teksti: Hannu Huovila
Jaa somessa