|
Olkiluodossa käy yli kymmenen tuhatta vierasta vuosittain. He haluavat lisätä tietämystään ydinvoimasta ja me puolestamme haluamme avoimesti kertoa heille toiminnastamme. Uusi vierailukeskus tarjoaa siihen aiempaa paremmat puitteet, totesi toimitusjohtaja Pertti Simola avajaispuheessaan.
Toimitusjohtaja Simolan mukaan uutta vierailukeskusta ryhdyttiin miettimään, kun aiempi vierailukeskus jäi Olkiluoto 3 -työmaan ympäröimäksi.
– Kun lisäksi vierailukeskuksen yhteydessä oleva koulutuskeskus tarvitsi lisää opetustilaa, oli järkevää yhdistää kaikki tilat koulutuksen käyttöön ja rakentaa uusi vierailukeskus aiempaa paremmalle paikalle.
|
Näyttelyfilosofian ydin on tuottaa oivaltamisen iloa kaikille.
Kuva: Hannu Huovila |
Kansanedustaja Timo Kalli arvioi juhlapuheessaan yleisen hyväksyttävyyden olevan avainasemassa ydinvoiman käytön tulevaisuuden kannalta. Hän uskoo, että TVO:n valitsema avoimien ovien politiikka kantaa hyvää hedelmää myös tulevaisuudessa. Hän piti tärkeänä ydinvoimaan sekä ydinpolttoainekiertoon liittyvän tiedotustoiminnan jatkamista ydinjätehuoltoa unohtamatta.
“Tieto poistaa turhia huolia”
| |
|
| |
Vierailukeskuksen suunnittelulle ja toteutukselle asetettiin ehdottomaksi lähtökohdaksi luonnon ja maaston muodon kunnioitus.
Kuva: Hannu Huovila
|
Avatessaan Olkiluodon uuden vierailukeskuksen sekä Sähköä uraanista -tiedenäyttelyn Timo Kalli totesi: – Joskus sanotaan, että tieto lisää tuskaa, mutta mielestäni ydinvoimatiedon kohdalla käy päinvastoin. Tieto voi poistaa turhia huolia ja parhaimmillaan lisätä ymmärrystä. Näyttelyn teemaan liittyen kansanedustaja Kalli totesi ydinvoiman olevan kestävän kehityksen näkökulmasta ihanteellinen energiamuoto: Uraani louhitaan kalliosta, käytetään energiaksi ja palautetaan takaisin kallioon käytön päätyttyä. Ympäristöön ei levitetä päästöjä eikä jätehuoltoa siirretä tulevien sukupolvien rasitteeksi.
Kalli piti tärkeänä, että vierailija voi omin silmin nähdä, ettei ydinvoimaan liity mitään mystiikkaa. Hän piti myös tärkeänä, että näyttely ei ole ydinvoiman mainostamista, vaan pääpaino on tieteellisen ja teknisen fakta-aineiston esittämisellä.
– Olen sitä mieltä, että juuri tällä tavalla, asiallisesti informoiden ilman ylisanoja tai mielipiteiden tyrkyttämistä päästään parhaaseen tulokseen. Kävijät voivat itse tehdä johtopäätöksensä faktojen pohjalta, Kalli sanoi.
Arkkitehti, pääsuunnittelija Aki Alanko arveli monen vieraan miettivän mielessään ikivanhaa, pieteetillä perusparannettua tietä ajaessaan kohti vierailukeskusta.
Sellaisia teitä Satakunnassa on viljalti, mutta Flutanvaheen rakentaminen aloitettiin vasta vuoden 2005 alussa. – Tien suunnittelulle ja toteutukselle asetettiin ehdottomaksi lähtökohdaksi luonnon ja maaston muodon kunnioitus. Tien asemointi- ja rakentamistapa oli samalla harjoitusta itse varsinaisen vierailukeskuksen rakentamiseen, Alanko kertoi.
Luonto ja rakennuksen muodot syleilevät toisiaan
| |
|
| |
Arkkitehti Aki Alanko
Kuva: Hannu Huovila
|
– Rakentajille osoitettiin heti tarkat raja-aidat, joiden sisäpuolella toiminnan oli pysyttävä samalla lailla kuin jos olisi rakennettu keskelle Vanhaa Raumaa, Alanko totesi avajaisissa pitämässään puheessa. Hän myös antoi tunnustusta siitä, kuinka hyvin Rakennus Vuorenpää Oy vastaavan mestarin johdolla sai omat rakentajat ja aliurakoitsijat pysymään sovitulla pelialueella. – Tämän kurinalaisuuden hedelmänä saamme nyt ihastella rakennukseen asti ulottuvaa alkuperäistä rikkumatonta luontoa.
Vierailukeskus seisoo tukevasti kalliolla, sen julkisivut ovat pääosin poltettua savitiililankkua. Muita näkyviä materiaaleja ovat puu, graniitti, lasi sekä metalli. Alangon mukaan rakennus kiertyneenä luonnon helmaan haluaa kertoa hienovaraisesti niistä arvoista, joiden hän on monivuotisen yhteistyön aikana oppinut olevan TVO:lle erittäin tärkeitä ja joihin yhtiö on sitoutunut, nimittäin turvallisuudesta, luotettavuudesta, läpinäkyvyydestä ja saasteettomuudesta.
Vierailukeskuksen muotoja kuvatessaan arkkitehti Alanko intoutui lähes runolliseksi. – Rakennus kiertyy keskiosallaan sisääntulijan ympärille. Peremmälle astuttaessa rakennus avautuu paljastaen vierailijalle lasiseinien läpi ulkona valossa kylpevän panoraamamaiseman. Pyöristyvä muoto on yhtä aikaa sekä dynaaminen kuten vinhasti pyörivä turbiini että sulkeva ja suojaava kuten käytetyn ydinpolttoaineen säilytyskapseli. Keskiosan kaarevuus on 120 astetta, joka – kuten sähköalan ihmiset tietävät – on myös kolmivaihevirrassa kahden vaiheen välinen ero.
– Auditoriossa on monipuolinen av-tekniikka, joka täyttää hyvän akustiikan vaatimukset. Toiminnan ja esitysten sisältö on siellä kuitenkin pääosassa ja se on se osa, jonka toivotaan jäävän vierailijan mieleen. Tämän monimuotoisen rakennuksen tietysti halutaan tukevan tätä muistikuvaa, Alanko muistutti.
Oppia ja oivaltamisen iloa
| |
|
| |
Vierailukeskus sulautuu hyvin ympäröivään maastoon.
Kuva: Eija Tommola
|
Vierailukeskuksen Sähköä uraanista -näyttelyn suunnittelusta ja valmistuksesta vastasi yhdessä TVO:n kanssa Tiedekeskus Heureka. Heurekan toiminnanjohtaja Per-Edvin Perssonin mukaan TVO:n Sähköä uraanista -näyttely, yhteensä 35 näyttelykohdetta, on suurin yksittäinen näyttelyhanke Suomessa Heurekan ulkopuolella. Heureka on tuottanut isoja, vuorovaikutteisia tiedenäyttelyitä jo parinkymmenen vuoden ajan. Niihin on kaikkialla maailmassa tutustunut jo melkein 15 miljoonaa ihmistä.
– Heurekan näyttelyfilosofian ydin on tuottaa oivaltamisen iloa kaikille. Näyttelykieli on keskeisesti vuorovaikutteinen. Kävijä tutustuu elämyksellisesti itse kokeilemalla ja asioita yhdistelemällä usein vaikeinakin pidettyihin tieteellisiin aiheisiin. Tämä näyttely perustuu tieteeseen ja teknologiseen tietämykseen ja antaa hyvän faktapohjan ydinvoiman perusteiden ymmärtämiseksi, Persson painotti.
Taidetta tieteen rinnalla
Vierailukeskus tarjoaa myös taide-elämyksiä. Valokuvataiteen keinoin on tuotu luontoaiheita naulakkopäätyihin ja kahvilan taustaseinään. Alkuperäiskuvat ovat TVO:laisen Hannu Huovilan käsialaa.
Raumalainen taiteilija Lasse Kempas, joka ammentaa töidensä aiheet länsirannikon luonnosta, sen kallioisista luodoista ja merestä, on toteuttanut vierailukeskukseen maalaussarjan Ympäristön elementtejä I-III.
Teossarjan aiheet hän on löytänyt aivan vierailukeskuksen lähistöltä. Peruskallio -teokseen hän kuvasi kallion TVO:n alueelta, Ketunkalliolta. Ulappa aukeaa -työn lähtökohtana on vierailukeskuksen edustan talvinen meri, jonka hän on pelkistänyt taulussa näkyvään muotoon. Idean Valoa metsässä -tauluunsa taiteilija sai kierrellessään vierailukeskusta ympäröivässä luonnontilaisessa metsässä.
|