|
Minä en tiedä tietokoneista yhtään mitään, naurahtaa vaatimattomasti Olli Nuotio, vuodenvaihteessa eläkkeelle jäänyt tietojärjestelmäasiantuntija.
Olli tuli TVO:lle vuonna 1985 ja teki tietohallinnossa 21 vuoden uran tietojärjestelmäsuunnittelijana. Hän muistelee tietojenkäsittelyuraansa lämmöllä. – Tällä alalla on saanut aina paljon “kehumisia”. Ollin koko työhistoria on samalta alalta. Tietojenkäsittelyalalle hän ryhtyi, kun ei omien sanojensa mukaan muuallekaan päässyt. Olli kuuli reikäkorttioperaattoreista ensimmäisen kerran 1960-luvulla ja muistelee Suomessa olleen tuolloin enintään kymmenisen tietokonetta. – Minulla ei ollut hajuakaan, mitä tuleman pitää, mutta peruskurssin käytyäni pääsin soveltuvuustesteihin Valtion Tietokonekeskukseen (VTKK). Ja sinne sitten pääsin ohjelmoitsijaksi elokuussa 1965.
Opiskelua työn ohessa
Matematiikka on kuulunut tietojenkäsittelyn ohella vahvasti Ollin elämään. Vuonna 1966 hän pääsi lukemaan matematiikkaa Helsingin yliopistoon, missä pari vuotta myöhemmin matemaatikot alkoivat opettaa tietojenkäsittelyä. Opetus oli tuohon aikaan puhdasta matematiikkaa. Työajat VTKK:lla olivat joustavat ja opiskelu sujui mutkattomasti sen ohella. – Olin muistaakseni ensimmäinen tai toinen, joka suoritti tietojenkäsittelyn tutkinnon Helsingin yliopistosta, kertoo Olli.
|
Olli Nuotio (vas.) tutustumassa ryhmän kanssa VTKK:n tietokonesaliin 1960-luvulla.
Kuva: Olli Nuotion arkisto
|
Koskaan ei saa sanoa, että ei koskaan
Vuosina 1971-72 Olli työskenteli ylioppilastutkintosovelluksen parissa kirjoittaen yo-todistuksia. 1960-luvun lopulla sovellusta luotaessa pohdittiin arvosanojen määrää ja päätettiin pysyä aikaisemmassa neljän arvosanan käytännössä. Kahden vuoden kuluttua Olli joutui haasteellisen tehtävän eteen, kun ylioppilasarvosanoihin päätettiin kuitenkin lisätä M ja B.
– Ei suunnittelijalta silloin kysytty, miten muutokset lisätään järjestelmään. Käskettiin vain tehdä ja niin teinkin. Opin kuitenkin, että ei kannata aina uskoa mitä puhutaan. On hyvä varautua muutoksiin.
|
Käytännön lävistysesimerkki vuodelta 1964 “Johdanto tietojenkäsittelyyn IBM-reikäkorttikoneella” -koulutusaineistosta.
|
Aina oppii uutta
Olli työskenteli VTKK:lla kymmenisen vuotta. 1970-luvun puolessa välissä hän jätti Helsingin ja tuli Raumalle Hollmingin telakalle töihin. Hollmingille oli juuri tullut tietokone ja ura alkoi niin sanotusti alusta. – Tietojenkäsittely on siitä hyvä ala, että aina kun oppii uuden asian, se vanhenee. Koko ajan saa siis opetella uutta, painottaa Olli.
Kymmenen vuoden työuran jälkeen Hollmingilla Olli siirtyi TVO:lle, jonne vuonna 1984 perustettiin ATK-toimisto. Jälleen miehellä oli uusi alku edessä. – Olkiluodossa oli siihen aikaan kymmenen tietokonepäätettä, kun tulin taloon. Nykyään jokaisella on vähintään yksi.
Tietokantojen itsenäinen oivaltaja
Ollin työura TVO:lla kesti yli 20 vuotta. Säkylässä eläkepäivistä nauttiessaan hän muistelee uraansa Olkiluodossa: – Projektit olivat pitkiä, jopa vuosia kestäviä. Laitostietokantaakin on työstetty parisenkymmentä vuotta. TVO:lta löytyi aikoinaan myös yli 20 erilaista henkilöjärjestelmää, jotka yhdistettiin nykyiseksi järjestelmäksi. – Koskaan en ole tainnut näyttää siltä, että tekisin töitä – päässä ne asiat raksuttaa, hymyilee Olli.
Tietojenkäsittelyala on kehittynyt valtavasti 1960-luvulta ja kehittyy huimaa vauhtia edelleen. Olli muistaa ajan, jolloin koko valtion tietojenkäsittely hoidettiin yhdellä ainoalla koneella. – Tietokoneet ovat pienentyneet, tehostuneet ja nopeutuneet, mutta ihmiset ovat pysyneet samanlaisina sönkköinä, Olli naurahtaa.
“Ikinä en ole lotonnut”
Olli tunnetaan myös kovana vedonlyöjänä. TVO:ltakin löytyivät heti ne, jotka pelasivat veikkauspelejä. Lotonnut Olli ei ole koskaan, vaikka järjestikin työpaikallaan jääkiekkoveikkauksia kymmenisen vuotta. Voittajan piti ostaa kakku. – Meikäläisen työssä ihmissuhdeasiat ovat tärkeitä, tekniikka tulee sitten siinä sivussa.
Todennäköisyyslaskennan taitoja on hyvä soveltaa myös veikkauksessa.
– Laitan vetoja ilman, että edes katson mitkä joukkueet pelaavat. Olli tekee myös omaksi ilokseen Excelillä pelikäyriä ja seuraa miten kannattaisi pelata. – Jos en olisi tietojenkäsittelymies, olisin joko todennäköisyysmatemaatikko tai veikkaustoimistossa laskemassa kertoimia, Olli tuumaa.
Suunnistustehtävä viimeisenä työpäivänä
Urheilu on aina ollut lähellä Ollin sydäntä. – Armeija-aika rajavartiossa sissinä oli pelkkää suunnistusta ja niin minä innostuin siitä, Olli kertoo ja jatkaa: – Vaikka kunto olikin aluksi huono, niin pysyin hyvin kartalla. Myöhemmin aloin juosta ja kunto nousi. Olli harrastaa edelleen kuntosuunnistusta, hiihtoa sekä pyöräilyä ja juoksua. Hän on myös pitkään ollut mukana Rasti-Lukon toiminnassa. – Viimeisenä työpäivänä työkaverit hakivat minut Säkylästä töihin. He olivat tehneet Olkiluotoon suunnistustehtävän, joka oli kokeneellekin suunnistajalle haastava.
Nuorempana Olli kertoo harrastaneensa myös “mäkihyppyä”.
– Puitten latvojen yläpuolelle ylsi torni, josta me hypättiin pipo päässä. Ei silloin ollut hienoja mäkihaalareita, kertoo Olli. Myös TVO:lla Olli oli tiiviisti mukana henkilökuntakerho Olkiluodon Voiman toiminnassa organisoiden muun muassa hiihtokilpailuja.
Eläkkeelläkään ei vapaa-ajan ongelmia
Urheilun lisäksi Olli tunnustautuu myös oluen ystäväksi. Olutetikettejä hän on kerännyt vuodesta 1985 lähtien. Mökillä pidettävästä kokoelmasta löytyy noin 1400 etikettiä 50 eri maasta, eikä kokoelmaan pääse ihan mikä tahansa etiketti. – Tähän liittyy sellainen sääntö, että olut on juotava mökillä, jotta sen etiketti pääsee kokoelmaan, joskin siitä joskus joutuu lipsumaan, Olli naurahtaa.
Eläkepäivät ovat sujuneet leppoisasti Säkylässä Pyhäjärven rannalla.
– Vaimo on vielä työelämässä, joten aamulla tulee yhä noustua aikaisin. Suunnitelmissa Ollilla on laajentaa Somerolla olevaa mökkiä.
– Olisi myös kiva ostaa vanha rintamamiestalo, jonka voisi kunnostaa, hän pohtii. Tietojenkäsittelykään ei ole kokonaan unohtunut, vaan Olli seuraa yhä tiiviisti alan uudistuksia lehdistä. Varsinaiseksi “nörtiksi” hän ei kuitenkaan tunnustaudu. – Minä en ole tietokonemies. Nörtit ovat niitä, mutta nörttejäkin tarvitaan, sanoo Olli pilke silmäkulmassa.
|
