Uraani luonnossa
Uraani on maapallolla melko yleinen alkuaine. Esimerkiksi graniitissa uraania on kaikkialla. Myös merivedessä on pieniä määriä uraania.
Uraanin keskimääräinen pitoisuus maankuoressa on neljä grammaa tonnissa ja merivedessä kolme milligrammaa tonnissa. Uraania louhitaan vain esiintymistä, joissa sen pitoisuus on huomattavasti keskimääräistä pitoisuutta suurempi. Nykyisin hyödynnettävissä esiintymissä uraanin pitoisuus on yleensä kymmeniä kiloja malmitonnissa.
Suurimmat tunnetut uraanivarat ovat Australiassa, Pohjois-Amerikassa, Kazakstanissa, Venäjällä, Etelä-Afrikassa, Nigerissä ja Namibiassa.
Maailman rikkaimmissa uraaniesiintymissä on toiminut miljoonien vuosien ajan luonnon omia ydinreaktoreita. Tunnetuin näistä on Gabonin Oklo, jossa toimi luonnonreaktori lähes kaksi miljardia vuotta sitten, jolloin uraanin halkeavan U-235 -isotoopin pitoisuus oli vielä yli 3 %. Luonnossa oli silloin siis kevytvesireaktorin polttoainetta valmiina. Oklon reaktorin arvioidaan toimineen satojen tuhansien vuosien ajan. Tässä reaktorissa syntyi samoja radioaktiivisia aineita kuin nykyisissä ydinvoimalaitoksissa. Luonnonreaktorin ydinjätteet ovat suurimmaksi osaksi hajonneet stabiileiksi alkuaineiksi ja pysyneet syntysijoillaan.