Harri Salosella liki 40 vuotta TVO-uraa takana

22.12.2017

Haastateltava istuu eteenpäin nojaten monitoimityötilan aavistuksen Joutsentuolia muistuttavalla istuimella ja katsoo ystävällisesti, mutta määrätietoisesti silmiin. Suu käy taukoamatta, kun Harri käy läpi liki neljänkymmenen vuoden TVO-uraansa. On joulukuun 14. päivä ja Harrin ”eläkkeelle” jäämiseen on enää pari viikkoa aikaa. Edellispäivinä satanut lumi on melkein kokonaan sulanut.
Harri on nuoresta pitäen ollut kiinnostunut tekniikasta ja energiantuotannosta. Lukio jäi mieheltä kesken sukulaismiehen hankittua hänelle työpaikan Naistenlahden voimalaitokselta. Ihmisen elämä on täynnä sattumia, kun sitä katsoo peruutuspeilistä. Ilman Naistenlahdella vietettyä paria työvuotta, ei Harri välttämättä olisi koskaan saanut kipinää hakeutua Tekuun lukemaan itseään konemestariksi. Sattumalla lienee ollut osuutta myös siinä Helsingin Sanomien työpaikkailmoituksessa, joka sattui sopivasti nuoren viesti- ja merenkulkualiupseerin käsiin yöllistä Kallanpään varikkoa vartioidessaan. Komppanianpäällikkö oli suopea ja myönsi työhaastattelua varten varusmiespalveluksesta yhden ylimääräisen vapaapäivän.

Harri vaihtaa asentoaan astetta rennommaksi. Menneiden muistelu tuo selvästi miehen mieleen paljon hyviä muistoja - niitä vanhoja hyviä aikoja.
- Kait siihen voi laittaa, että rekrytointiprosessi oli TVO:lla jo silloin pitkä?, mies virnistää.
Armeijakin ehti loppua ja Harri kahdesti turhaan soittaa käytön jaospäällikölle ennen kuin ilmoitus valinnasta viimein tuli. Vaikka hakijoita oli pitkälle toistasataa, sai Harri aloittaa ohjaajakoulutuksen yhdessä neljän muun valitun kanssa. Elettiin vuoden 1980 loppukesää. Moskovan kesäolympialaiset olivat juuri päättyneet ja Suomen joukkueella oli kotiin tuomisinaan kolme kultaa, yksi hopea ja neljä pronssia.

Ensimmäinen kosketus Rauman seutuun tapahtui työhaastattelun yhteydessä ja toinen Teollisuuden Voiman tarjoamaan vuokrayksiöön Savenvalajanvaheelle muutettaessa. Käytännön tulokoulutus hoitui Raumanlinnassa nautitulla lounaalla, jonka yhteydessä käytiin läpi kaikki käytännön asiat. Silloin noin vuoden kestävään ohjaajakoulutukseen kuului kuuden viikon simulaattorijakso Ruotsin Studsvikissa. Harrin olemuksesta huokuu kaiho hänen muistellessaan tätä kuuden viikon jaksoa sekä vuosittaisia viikon mittaisia kertausjaksoja. Ne olivat antoisia matkoja.
Vuoteen 1988 saakka Harri toimi OL2:n vuorossa alueohjaajana. Kun koulutusorganisaatioon oltiin sisäisellä haulla hakemassa vahvistusta, tarttui mies mahdollisuuteen ja hakeutui töihin uudistettuun koulutustoimistoon. Samalla Harri kruunattiin toimiston mikrotukihenkilöksi, mikä tarjosi hänelle mahdollisuuden päästä seuraamaan näköalapaikalta suurta digimurrosta, joka pikkuhiljaa pyyhkäisi koko yhtiön läpi.

Vuodet vierivät ja kuljettivat miestä laatuinsinöörin pestin kautta laatupäälliköksi ja monien projektintäyteisten vuosien jälkeen koko konsernin laatupäälliköksi. Vuonna 2017 maailma näyttää vähän erilaiselta kuin 80-luvun alussa. Moni asia on paremmin, mutta varsinkin sitä vahvaa yhteisöllisyyttä Harri kaipaa.
- Nykyään kaikilla on niin kiire ja niin paljon harrastuksia, ettei työkavereita enää ehditä nähdä vapaa-ajalla, mies tiivistää ajatuksiaan.

Harri_Salonen.jpg
Mutta mitä melkein kaiken nähnyt mies ajattelee tulevista eläkepäivistään ja millaisia suunnitelmia niihin liittyy?
- En ole tehnyt mitään suunnitelmia, Harri vakuuttaa ja puristaa päätään sanojensa vakuudeksi. Vaimo on toki esittänyt vahvan toiveen, että ruoka on pöydässä ja koti siivottuna, kun hän tulee töistä.

Lisääntynyt vapaa-aika antaa veneilyn ja kalastuksen lisäksi mahdollisuuden lempeinä suvi-iltoina karauttaa moottoripyörällä pitkin Suomineidon kupeita. Täysi-ikäiset lapsetkin kokeilevat omien siipiensä kantavuutta, joten Harrilla on edessään elämänsä suurin murros. Mutta se on myös valtava mahdollisuus.
- Eläkkeelle jääminen on pidemmän aikavälin suunnitelma, joka on nyt mahdollista toteuttaa, kun on vielä aktiivinen.

Harri nousee kepeästi seisomaan ja hymyilee iloisesti kätellessään. Parin tunnin rupatteluhetki lähenee loppuaan vatsan ilmoittaessa lähestyvästä ruokatunnista. Mahtaakohan siellä olla hernekeittoa?