Valkotakkeja ja pieniä tutkijoita
Olkiluodon tiede- ja teknologialeirit ovat muodostuneet jo perinteeksi. Tämänkin kesän aikana niitä pidettiin yhteensä neljä kappaletta Raunelan vanhalla kalastajatilalla. Leireillä 7-12 -vuotiaat lapset pääsivät nauttimaan vehreästä miljööstä, uuden oppimisesta sekä lampaiden silittelystä.
Leirit ovat olleet niin suosittuja, etteivät kaikki ole mahtuneet mukaan. Hakijoiden kesken jouduttiinkin arpomaan mukaan pääsijät. Arvonnassa ensikertalaiset olivat etusijalla. Kerrallaan leiriviikolle otettiin 22 tulevaa pikku tutkijaa. Vuosien varrella leirit ovat pysyneet rakenteeltaan samankaltaisina. Toki pieniä muutoksia on tehty, jotakin otettu pois ja toista tilalle.
Ruokakaupan aineksista kemiallisia reaktioita
Leiriviikon aluksi kaikki pienet tutkijan alut saivat itselleen valkoisen tutkijantakin. Kun takki oli päällä, tunsi olevansa ihan oikea tutkija.
Leireillä tehtiin erilaisia kemiallisia kokeita. Niissä seurattiin kemiallisia reaktioita, joita aineiden yhdistyminen saa aikaan. Mutta aina on oltava tarkkana ja seurattava, mitä koeprosessin aikana tapahtuu, sillä aineiden väärä kemiallinen reaktio saattaa johtaa tapaturmaan. Kokeiden tulokset kirattiin ylös ja yhdessä keskusteltiin, mistä kulloinenkin reaktio johtui.
Kokeissa käytettäviä ainesosia on saatavissa ruokakaupasta tai apteekista. Lapset saivat ohjeet kotiin, jotta voivat tehdä niitä yhdessä vanhempiensa kanssa. Kemiallisten kokeiden ohella tehtiin myös sähkötyönä Arvaustaulu, sekä valmistettiin muovia, josta tehtiin magneetti.
Arvaustaulu toimii paristoilla. Lapset maalasivat taulut mielensä mukaan ja asensivat taulun takapuolelle johdot sähköä johtaviin haaranastoihin. Yksi johto menee kiinni kahteen haaranastaan. Oikeiden parien löytyessä taulussa oleva lamppu syttyy. Aapo Pakarinen pääsi vuorollaan juottamaan taulunsa toimintakuntoon.
Leirityöt näytillä
Leiriviikko huipentui viimeisenä päivänä, kun lasten vanhemmat ja sukulaiset saapuivat Vierailukeskukseen tutustumaan lasten aikaansaannoksiin, ja kuulemaan, mitä kaikkea leiriviikko oli pitänyt sisällään. Loppujuhlassa jaettiin yhdelle leiriläiselle Reilu tutkija -palkinto. Lapset äänestivät, kuka heidän mielestään on ollut kaikkein reiluin kaveri.
Kaikki leirillä tehdyt työt oli kerätty näyttelyksi, jossa lapset ja vanhemmat pääsivät ihastelemaan teoksia. Omat työt saatiin kotiinviemisiksi.
– Vaikka leirit ja niiden valmistelut teettivät paljon työtä, niin kyllä se hymy irtosi, kun näki lasten innostuneisuuden ja motivaation kokeiden teon keskellä, kertoi leiriohjaajana neljä vuotta toiminut Julia Jusi. – Tärkeintä leireillä on utelias mieli. Kaikissa kokeissa käytiin ohjeet läpi yhdessä ohjaajien kanssa, lisää Julia hymyillen.
Leiripäiväkirja
Maanantai: Leiri alkoi tänään. Oli jännittävää mennä uuteen paikkaan. Tehtiin tutustumisleikki. Siinä meni nestettä lasipurkin sisään ja nimi ilmestyi näkyviin. Sain välitunnilla uusia kavereita. Syötettiin lampaita, niillä oli paksu turkki.
Tiistai: Tänään satoi. Tehtiin superpallo, jonka sai ihan omaksi. Illalla kotona se oli mennyt ihan litteäksi. Luulen, että isi oli istunut sen päälle.
Keskiviikko: Mentiin retkelle. Nähtiin rapuja ja sampia, joita kasvatettiin Olkiluodossa. Sain koskeakin niitä. Sitten tuli paloauto. Istuin ratin takana ja kuvittelin olevani oikea palomies. Hytti oli tosi korkealla!
Torstai: Tehtiin sähkötöitä. En ollut ennen käyttänyt kuumaa kolvia. Aion sanoa isille että ostaa kotiin sellaisen kanssa. Sillä voi tehdä vaikka mitä.
Perjantai: Tänään oli viimeinen päivä ja meillä oli juhla. Äiti ja isikin pääsi näkemään, mitä kaikkea oltiin tehty. Olin ylpeä kun, minustakin oli siellä kuvia.
Välitunnilla lapset saivat kavereiksi lampaita. Kolmen lampaan joukko oli aina valmiina tervehtimään leiriläisiä ja napsimaan tarjottuja herkkuja.
Jaa somessa